29.3.2017

Kevät on kasvihöperön parasta aikaa

Näin kevään tullen huomaa kyllä, mihin kaikki vapaa-aika enimmäkseen kuluu. Nimittäin kasveihin! Mulla on olleet mullanvaihtotalkoot päällä jo pari viikkoa, kun aina ehtii loppua kesken kaiken multa tai ruukkusora tai ruukut. :D Ja onhan noita kasvejakin kertynyt kiva kokoelma... Oma hommansa onkin sitten miettiä, että kuinka jakaa ruukut kasvien kesken, kuka kaipaa suurempaa ja kenelle riittäisi pienempikin, yhdistäisikö pari kasvia samaan ruukkuun ja entäs nuo vesilasissa odottelevat pistokkaat... Ei sillä, sehän tämän harrastuksen parasta antia onkin, että kasvit kasvavat ja asetelmat muuttuvat. :)


Isokirjopeipit (Solenostemon scutellarioides) alias värinokkoset keväisessä perhepotretissa.
Kevät on tosiaan otollisinta mullanvaihtoaikaa, kun kasvit heräilevät talvihorroksestaan ja kasvukausi alkaa. Mikäs sen mukavampaa kuin lähteä kohti kesää varpaat tuoreissa ja ravinteikkaissa mullissa. :) Nyt jo huomaa auringonvalon vaikutuksen esimerkiksi värinokkosiin. Mikä väriero uusien ja vanhojen lehtien välillä!



Tänä vuonna kokeilin ensimmäistä kertaa siemenestä kasvattamista. Tilasin ebaysta parit satsit värinokkosta, ja erilaisia siemeniä olen saanut myös Keski-Suomen huonekasviharrastajilta (Facebook-ryhmä löytyy täältä). Tällä hetkellä kasvamassa on nokkosten lisäksi erilaisia salaatteja, kukonharjaa sekä soilikkia. Ainakin salaatit ja nokkoset ovat lähteneet innokkaasti kasvuun! :) Näiden lisäksi mun pitsi-itulehti tiputteli syksyn ja talven aikana lapsosia juurelleen, jotka koulin omiin pikku kasvualustoihinsa.


Värinokkosen vauvoja
Kuvasta huomaa, kuinka tämän harrastuksen aloittamiseen ei kovin kummoisia välineitä tarvita: mulla on siementen kylvöalustoina kaksi minitomaattirasiaa, voirasia sekä tuossa kuvassa värinokkosilla härkiksen muovirasia. :D Pitsi-itulehden poikaset ovat puolestaan kasvamassa munakennoissa.


Pitsi-itulehti Kalanchoe daigremontiana
Kevään tullen valitettavasti myös tuholaiset lisääntyvät. Olen onnekseni välttynyt suurimmilta ötökkäinvaasioilta. Juoruni tuntuvat välillä maistuvan ripsiäisille ja satunnaisia harsosääskiä lentelee silloin tällöin. Jälkimmäiset ovat sinänsä harmittomia, mutta kyllähän niihin hermo menee kun ne lentelee välillä silmiin ja sieraimiin, ja ne voivat vahingoittaa nuoria taimia tai pistokkaita. Onneksi niistä pääsee näppärästi eroon antamalla mullan kuivahtaa kunnolla kastelujen välissä (munat ja toukat viihtyvät kosteassa mullassa).

Ripsiäiset ovat vihulaisempia, ja niiden vuoksi olen joutunut heittämään muutaman kasvin vuosien varrella pois, mutta ottaen huomioon kasvien suuren lukumäärän ja tapani haalia niitä vähän sieltä täältä, olen tähän asti päässyt kuitenkin näiden tuholaisten kanssa helpolla. Ripsiäiset viihtyvät kuivassa huoneilmassa ja lymyilevät kasvien kukinnoissa tai lehtihangoissa, joten olen keskittynyt lähinnä ennaltaehkäisyyn sumuttelemalla riskikasveja ahkerasti ja säännöllisesti.


Calathea 'Network'
Kasvini ovat siis onneksi elelleet suhteellisen ötökkävapaata elämää, tai niin luulin, KUNNES pahin painajaiseni kävi toissapäivänä toteen: löysin eräästä maijastani villakilpikirvoja! Noita jokaisen kasviharrastajan pahimpia painajaisia, oikeita pirulaisia. Huhhuh, kyllä meinasi melkein itku tulla, kun ehdin jo kuvitella mielessäni kuinka joudun heittämään kaikki kasvini roskiin.

Kyseessä on siis valkoisen, pumpulimaisen kilpensä sisällä lymyilevä tuholainen, joka imee kilpensä suojista kasvinesteitä sekä kasvattaa siinä jälkikasvuaan. Villakilpikirva jättää jälkeensä kasviin valkoisia jälkiä, jotka altistavat kasvin helposti myös muille tuholaisille ja taudeille. Ötökkä on nimenomaan siitä vihulainen, ettei siihen tepsi yksi tai kaksi myrkkykuuria, vaan yleensä hoito pitää uusia useaan kertaan, jotta kaikki kehitysvaiheet saadaan eliminoitua. Myös jokainen kehitysaste vaatii oman myrkkynsä: aikuiset, kilpensä sisällä lymyilevät villakilpikirvat lähtevät käytännössä vain nyppimällä ne yksitellen pois, toukkiin puolestaan tehoaa pyretriinipohjainen karkoitussuihke ja muniin ei käytännössä mikään, jonka vuoksi käsittely pitääkin toistaa useaan kertaan. Provado-puikot ovat tehokkain karkoituskeino yhdistettynä esimerkiksi kukka-Raidilla suihkutteluun.


Jättipeikonlehti, Monstera deliciosa 'Variegata'
Joten minulla on nyt ollut tässä pari päivää päällä melkoinen operaatio, mutta onneksi tarkan syynäyksen jälkeen voin helpottuneena todeta, että tuo kyseinen maija on ainoa saastunut kasvi, ja se on nyt tehohoidossa kylppärissä, eristyksissä muista kasveista. Käyn kaikki kasvini tarkkaan läpi säännöllisesti n. kerran viikossa, joten kovin vanha invaasio ei onneksi ole kyseessä, eikä se ollut ehtinyt levitä naapurikasveihin. Huh!



Tässä tämän hetken suurimmassa tragediassa on onneksi ollut tukena ja turvana ihana Huonekasvit-ryhmä, josta olen saanut neuvoja ja ohjeita ja mikä tärkeintä, vertaistukea kriisistä selviytymiseen! ♥

Onkos täällä muita kasvihöperöitä? :) Entä ovatko ötökät iskeneet koskaan omiin kasveihisi? Ihanaa alkavaa kevättä! 

23.3.2017

Muumilaakso juhlii itsenäistä Suomea ja muumien historiaa

Olenkin jo pariin otteeseen maininnut tuosta pian ilmestyvästä akvarelli-muumimukista, ja vihdoin Arabia on tarkentanut, että mikä tuo muki itse asiassa tarkalleen on.

Muumikeräilijöiden Facebook-ryhmässä on ounasteltu, että muki juhlii kesällä avattavaa Tampereen muumimuseota. Toinen veikkaus on ollut tietenkin Suomi 100-teemamuki. On myös arveltu, että muki juhlisi molempia tapahtumia, tai toisaalta kenties ei kumpaakaan, ja juhlamukit tulisivat vielä erikseen.


Kuva: Moomin.com
MUTTA, nyt siis olemme vihdoin saaneet tästä mysteerimukista virallista tietoa! Akvarellimuki tosiaankin juhlii sekä Tampereen muumimuseota että satavuotiasta Suomea! Mukin virallinen nimi on Muumilaakso.

Tässä kuvat mukin molemmin puolin:
Kuva: Moomin.com
Kuva: Moomin.com
Kuva on alunperin tehty kansikuvitukseksi Tove Janssonin teokseen Taikurin hattu (1948). Jokainen varmasti muistaa kyseisen tarinan myös Muumilaakson tarinoita -animaatiosta, jossa laakson väki lentelee kananmunapilvien päällä ja Muumipeikko muuttuu kummituseläimeksi. Lopulta hatun omistajaksi paljastuu pantterilla lentävä mysteerinen taikuri.


Kuva: Moomin Characters
Muumi-taidemuki tulee myyntiin 9.5.2017, aluksi viikon kestävällä yksinoikeudella Muumimuseon yhteydessä toimivaan Tampere-talo Shopiin ja sen jälkeen Arabian jälleenmyyjille. Muki on Arabian valikoimassa vuoden 2017 loppuun asti.

Mitäs olette mukista mieltä? Ihastuttaako vai vihastuttaako? :)

1.3.2017

Muumimuki kesä 2017: Kesäteatteri

Muumikeräilijöiden Facebook-ryhmässä kuhina tulevista muumimukeista on käynyt kuumana jo vuodenvaihteesta lähtien, ja vihdoin Arabia on julkaissut omat viralliset kuvansa tulevista kesämukeista, jotka kantavat nimeä Kesäteatteri. Kas tässä:
Lähde: moomin.com
Lähde: moomin.com
Mukien kuvitus on tosiaan peräisin Tove Janssonin teoksesta Vaarallinen juhannus (1954), eli tässä mielessä teema jatkaa viime vuoden Juhannus-mukia, vaikka värimaailma ja kuvan tyyli eroaakin viimevuotisesta.

Tämä muki tuntuu jakavan erittäin voimakkaasti mielipiteitä keräilijöiden parissa, sillä tyyli kieltämättä eroaa melko paljon edellisistä mukeista. Tähän asti nuo kausimukit ovat tulleet neljän vuoden sykleissä, eli värimaailma ja kuvitus ovat olleet samankaltaisia neljänä perättäisenä vuonna (vrt. raidalliset kesämukit, tummansiniset talvimukit, kellertävät kesämukit sekä valkoiset talvimukit).

Myös kesälautasesta on vihdoin parempi kuva tarjolla Moomin.com-sivuilla:


Lähde: moomin.com
Mä oon viime aikoina jotenkin ollut erityisen ihastunut noihin leipälautasiin, ja muutamat meillä onkin erittäin ahkerassa käytössä. Ehkä näitäkin pitää ostaa kaksin kappalein, yksi käyttöön ja yksi kokoelmiin. ;)

Mukin ja lautasen ilmestymispäivä on 27.3.2017Miltä uusi kuosi näyttää, ihastuttaako vai vihastuttaako?

27.2.2017

Olipahan Oscarit!

Enpä olisi uskonut, että yhteen Oscar-gaalaan sisältyisi näin paljon draamaa, mutta vielä aivan viime metreillä ilta päättyi historialliseen skandaaliin, kun parhaan elokuvan Oscar-palkinnon julkistaja Warren Beatty kertoikin väärän elokuvan nimen! Aluksi voittajaksi julistettiin La la land ja koko leffakööri ehti jo kavuta lavalle puheita pitämään, kun asianomaiset huomasivat (varmasti suureksi harmikseen), että pystissähän lukikin Moonlight.

Warren-parka oli saanut epähuomiossa käsiinsä väärän kuoren, ja selkeästi pitkään empikin voittajan julistamista, pyysi jopa vieressä seisovaa Faye Dunawaytakin vilkaisemaan paperia. Tilanne kuitenkin hoidettiin lopulta tyylikkäästi ja huumorilla, eikä se onneksi ollut aivan yhtä awkward kuin taannoinen Miss Universumi -sekaannus... Ja hei, ainakin internet kiittää! :D


Kuva: ABC News
Joka tapauksessa, vuoden paras elokuva on siis Moonlight! Elokuva nappasi oscarit myös parhaasta miessivuosasta (Mahershala Ali) sekä sovitetusta käsikirjoituksesta.

Ihana Emma Stone vei ansaitusti naispääosan pystin, ja La la land nappasi palkinnon myös viidessä muussa kategoriassa (paras ohjaus, paras kuvaus, paras musiikki, paras laulu sekä paras lavastus).

Miespääosapalkinto meni Casey 'Benin pikkuveli' Affleckille elokuvasta Manchester by the sea, joka palkittiin myös parhaasta alkuperäisestä käsikirjoituksesta. Parhaan naissivuosapalkinnon sai Viola Davis elokuvasta Fences.

Animaatio-oscarin vei odotetusti ja ansaitusti mahtava Zootropolis, ja vieraskielisen elokuvan palkinto meni Iraniin The Salesman -leffalle. Parhaana dokumenttina palkittiin O.J.: Made in America.

Kaikki voittajat löytyvät täältä.



Itse gaala oli erittäin viihdyttävä ja yksi parhaimpia (ellei jopa paras) viime vuosilta. Jimmy Kimmel johti show'ta varmalla otteella ja loistavalla huumorilla, ja Matt Damon sai tietenkin osakseen kuittailua oikein isolla kädellä. :D Kimmel tarjosi myös pari yllätysmomenttia, kuten katosta tippuvat karkit ja donitsit, sekä paikalle "vahingossa" pölähtänyt bussilastillinen Hollywood-turisteja.

Kuinka moni muu heräsi aamuyöllä katsomaan gaalaa livenä? Mulla on jo lukioajoista lähtien ollut perinne katsoa se aina suorana, mikäli vain mahdollista. Ja tänään tietysti mentiin gaalayön päätteeksi suoraan töihin. Ei edes väsytä pahasti! :D

24.2.2017

Tom of Finland — tarina nimimerkin takana

Kun joku sanoo sanat "suomalainen elokuva", ensimmäinen ajatukseni on lähes automaattisesti meh. En tiedä oletteko asiasta kanssani samaa mieltä, mutta mielestäni suurin osa kotimaisista leffoista on vähän mitäänsanomattomia. Ihan katsottavia juu, mutta ei kovinkaan mieleenpainuvia. Vain kourallisen elokuvia olen katsonut useammin kuin kerran, näihin lukeutuvat mm. Koirankynnen leikkaaja, Le Havre, Napapiirin sankarit, The Rare exports sekä Prinsessa.

Suurin osa nykyelokuvista tuntuu olevan yhdentekevää kertakäyttöistä komediahöttöä, jossa juoni on kökkö, dialogi surkeaa ja käteen jää lähinnä myötähäpeä elokuvan tekijöiden puolesta sekä ärsytys, että tästäkö mä maksoin. Toinen suomalaisen leffamaailman lempiaihe on tietenkin sota.

On siellä toki seassa hyviäkin elokuvia! Suomalaisista nykyohjaajista suosikkejani ovat Klaus Härö (mm. Postia pappi Jaakobille, Näkymätön Elina, Miekkailija), Aki Kaurismäki (mm. Boheemielämää, Le Havre) ja tämän Tom of Finland -elokuvan myötä myös Dome Karukoski (myös mm. Napapiirin sankarit).


Kuva: Tom of Finland foundation
Olen jo pitkään fanittanut Touko Laaksosta (1920-1991), eli siis taiteilijaa Tom of Finland -nimimerkin takana. Kun sain JKL-blogit -yhteisön kautta mahdollisuuden katsoa Tom of Finland -elokuva jo ennakkoon, olin tietenkin heti mukana!

Suomessa vielä jokin aika sitten melko tuntematon artisti on suureksi ilokseni saanut ansaitsemaansa tunnustusta viime vuosina, ja tänään ensi-iltansa saava elokuva tekee mielestäni loistavasti kunniaa hänen tarinalleen. Oli hänen taiteestaan mitä mieltä hyvänsä, niin olihan hän ihan uskomattoman taitava taiteilija! Olin viime kesänä hänen Taidehallin näyttelyssään aivan äimän käkenä!

Parituntisen elokuvan aikana liikuttiin niin Suomen jatkosodassa kuin Berliinin salaisilla homoklubeilla, Los Angelesin teknobileissä ja AIDS-klinikalla. Juonellisesti leffa keskittyy koko elämäntarinan sijaan muutamaan Laaksosen elämän käännekohtaan, jotka ovat muovanneet sekä häntä ihmisenä että hänen taiteilijauraansa.

Vuonna 1920 syntynyt Touko kasvoi aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli vielä rangaistava teko sekä Suomessa että muuallakin Euroopassa, eikä hän kuitenkaan monista aikalaisistaan poiketen koskaan kyseenalaistanut seksuaalisuuttaan. Tämä kuitenkin selittää, miksei hän ollut elinaikanaan tunnettu kotimaassaan, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa hän loi tietämättään aivan uudenlaisen homokulttuuriin. Tiesittekö esimerkiksi, että hän on ensimmäinen suomalainen artisti, jonka teoksia on ollut esillä MoMA:ssa New Yorkissa?

Elokuvan pääosassa Toukona loistaa suurelle yleisölle suhteellisen tuntematon Pekka Strang, Toukon elämänkumppanin Velin roolissa on Lauri Tilkanen ja siskoa puolestaan näyttelee Jessica Grabowsky. Näiden kolmen välinen kemia on mielestäni saumatonta, ja roolitus on osunut hyvin kohdalleen. Vakavista aiheistaan huolimatta elokuva on tehty pieni pilke silmäkulmassa, ja suomalaisittain huumori on sopivan mustaa ja ironista.



Tom of Finland saa ensi-iltansa tänään perjantaina. Leffa on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoa, ja se on saanut tunnustusta myös Amnestylta ja SETAlta. Lisäksi elokuva palkittiin Göteborgin elokuvajuhlilla, jossa se sai ensi-iltansa tammikuussa. Leffa saa myös minulta lämpimät suositteluni! :)

Kuinka moni aikoo käydä katsomassa elokuvan? Entä mitä mieltä yleisesti olette Toukosta ja hänen taiteestaan? Olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitä! :)