8.4.2015

Aloittamisen sietämätön vaikeus

Hei.

Otsikko ei viittaa siihen, etteikö pääni olisi täynnä kirjoitusideoita, vaan konkreettisesti blogin aloittamiseen, blogipohjan valintaan ja otsikon keksimiseen. Useat ystäväni ovat pitäneet blogia, osa pitää paraikaa ja osa ehkä miettii tulevaisuudessa aloittavansa oman, joten tästä postauksesta voi joskus olla apua, kun se aloituksen hetki on käsillä. Nämä ovat omia kokemuksiani ja mielipiteitäni, eikä tarkoituksena ole mainostaa tai dissata suuntaan tai toiseen. Tulee myös muistaa, että mikä toimii minulla ei välttämättä toimi toisilla, ja päinvastoin. Mutta tässä siis lyhyt tarina tämän blogin perustamisesta.


No niin, kuinka vaikeaa tämä voi olla?
Ensimmäinen askel on tietysti blogin teeman ja aihepiirin miettiminen. Mitä minä voin tuoda lisää loputtomaan blogien joukkoon? Mitkä ovat niitä omia intohimojani, jotka haluan jakaa muille? On väärin ajatella, että ei ketään kuitenkaan kiinnosta, sillä jokaiselta löytyy varmasti jokin aihealue, josta voi aina jakaa muille. Aihepiirien miettiminen valmiiksi helpottaa oikeanlaisen teeman etsimistä.

Sitten ne blogipohjat. Blogger on minulle tuttu ja turvallinen kahden aiemman matkablogini tiimoilta, joten tällä kertaa päätin lähteä mukavuusalueeltani ja perustaa blogini johonkin toiseen palveluun. Google vei minut ensimmäiseksi Indiedaysiin ja Blogbookiin. Ensiksimainitussa on vaatimuksena, että blogia on pidetty vähintään vuosi ja että lukijoita on tuhansia, ennen kuin voi ylipäätään hakea bloggaajaksi. Jälkimmäisen kriteerit kuuluvat näin: "Oletko tunnettu julkisuudenhenkilö tai onko sinulla laadukas blogi joka tavoittaa useita tuhansia lukijoita?" Eli ei siis aloittelijoille kumpikaan näistä.

Sitten menin Lilyyn, josta olin kuullut paljon, ja jonka blogeja olin silloin tällöin selaillut. Myös valmis blogiyhteisö houkutteli. Tein samantien tunnukset ja aloin innokkaana tutkimaan sivustoa. Tosin tämä ei ollutkaan niin helppoa kuin oletin, sillä sivusto on yllättävän sekava. Sain kuitenkin kirjoitettua ensimmäisen blogipostauksen ja aloin lisäämään kuvia, mikä kävikin suhteellisen kätevästi. Petyin kuitenkin siihen, että jokaisella blogilla on sama ulkoasu, ja valittavissa olevia valmiita teemoja oli erittäin rajallisesti. Plussana tosin se, että omia kuvatiedostoja voi käsittääkseni ladata sitten senkin edestä. Tämä on toki nannaa sellaiselle, joka jaksaa touhuta ja ladata erikseen omat otsikot, taustat sun muut, mutta itse olen liian laiska ja mukavuudenhaluinen tällaiseen tohinaan. Noh, olkoot nyt toistaiseksi tämä, ajattelin.

Ensimmäinen ilta menikin sitten siinä, kun yritin keksiä blogilleni nasevaa nimeä. Nauroimme Tommin kanssa kippurassa, kun yritimme keksiä etunimestäni eri väännöksiä. Aveliini. Avetsuikkeli. Ave-pave-papana. Joo ei. Ehkä jokin elokuvan nimestä väännetty versio? Fear and loathing in Jyväskylä? Hmmmm ei kuulosta oikealta. Koitin jopa miettiä lempibiisejäni tai -kirjojani, mutta pää löi tyhjää. Kuinka vaikeaa voi olla yhden otsikon keksiminen?! Yritin hakea inspiraatiota toisten blogeista, mutta muiden kekseliäät nimet vain lannistivat entisestään. En myöskään halunnut mitään kliseistä 'minun elämäni' -tyylistä otsikkoa. Lopulta palasin alkuperäiseen ajatukseeni etunimi-toinen nimi -kombinaatiosta, sillä halusin ottaa toisen nimeni Katriinan käyttöön. Voihan sen sitten myöhemmin vaikka vaihtaa.

No niin, nimi keksitty!

En kuitenkaan vieläkään kokenut Lilyä omaksi, joten jätin sen hetkeksi roikkumaan ja googlettelin keskustelupalstoja, jotka voisivat auttaa oikean blogipohjan löytämisessä. Huomasin, että Wordpressiä suositeltiin useampaankin otteeseen, joten sinne siis! Tein taas tunnukset ja innokkaana ajattelin, että tämä se on! Aloin kirjoittamaan ensimmäistä postausta, kunnes huomasin, että ensimmäinen postaus olikin jo tehty puolestani automaattisesti! Jahas. Noh, muokkasin sitten tätä ensimmäistä, ja kaikki meni hyvin, kunnes tuli aika lisätä kuvia. Sitten homma menikin monimutkaiseksi, sillä kuvien lisääminen oli aika monen klikkauksen takana. Onnistuin kuitenkin lopulta ja tyytyväisenä julkaisin tekstin.

Tämän jälkeen keskityin blogin ulkoasun muokkaamiseen. Wordpress sopii tähän vain rajallisesti, sillä ilmaisversio ei salli kovinkaan kummoisia muokkauksia, mutta en myöskään halunnut alkaa maksamaan aikakaudella, jolla on tarjolla yllin kyllin ilmaisia palveluita. Wordpressiin on toki mahdollista ladata valmiita teemoja, joista iso osa on ilmaisia. Testailinkin muutamaa eri teemaa, mutta en kokenut mitään näistä omaksi. En myöskään halunnut teemaa, joka olisi todennäköisesti sadoilla, ellei jopa tuhansilla muillakin käyttäjillä. Näitä teemoja voi kyllä tehdä itsekin ja ladata zip.-tiedostona wordpressiin, jos on tarpeeksi noheva, mutta taas kerran laiskuus iski, ja ajattelin, että voiko tämä nyt oikeasti olla näin vaikeaa.


Kolme päivää myöhemmin.
Wordpressin kautta on mahdollista hankkia oma verkkotunnus, jolloin käsittääkseni saa myös enemmän niitä muokkausvaihtoehtoja. Tämä toimii varmasti hyvin esimerkiksi kotisivuja tehdessä, mutta koin, ettei minulla ole tähän ainakaan tällä hetkellä tarvetta. Ai niin, ja Wordpress muuten mainostaa sattumanvaraisesti ainakin ilmaisversiossa, maksullisessa versiossa mainokset häviävät. En pidä kovin miellyttävänä ajatusta, että blogissani mainostetaan randomisti jotain, pystymättä itse vaikuttamaan niiden sisältöön.

Wordpress saisi siis jäädä.

Palasin takaisin Googlen maailmaan kartoittamaan vaihtoehtojani. Muita ilmaisblogeja ovat muun muassa Omablogi, Blogaaja, Munblogi ja Blogimaa, mutta mikään näistä ei jostain syystä oikein tuntunut sopivalta.

Lopulta meni hermot, ja palasin takaisin tänne tuttuun ja turvalliseen Bloggeriin, jossa voin itse valita kaiken fontista alkaen. Tämä toimii minulle. :)


Iinekselle toimii aurinko ja leveät ikkunalaudat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti