11.4.2015

Harry Potter ja Feeniksin kilta

Meillä on tullut erään ystäväpariskunnan kanssa perinteeksi pitää leffamaratoneja. En nyt siis tarkoita sellaista maratonia jossa katsotaan kaikki saman tien putkeen, vaan meidän versiomme on ollut noin leffa viikossa. Viime keväänä katsoimme tällä tapaa koko Star Wars -saagan, tällä hetkellä työn alla on Harry Potter -elokuvat. Moni kaverini varmaan lynkkaisi mut nyt tästä seuraavasta tiedosta, mutta en ole siis nähnyt tämän kyseisen sarjan kaikkia osia, vaan ainoastaan neljä ensimmäistä elokuvaa.

Tämä siitä syystä, että yläasteella ja lukiossa sain luettua neljä ensimmäistä kirjaa, ja kun elokuvia alkoi ilmestymään, en halunnut katsoa niitä ennen kuin olin lukenut kirjat.

Ilmeisesti keksin noina vuosina parempaakin tekemistä, kuin lukea Harry Potter -kirjoja, joten sarja jäi, ja tämän myötä myös kyseisten elokuvien katsominen. Useaan otteeseen kyllä harkitsin kirjoihin uudelleen paneutumista, mutta olin jo unohtanut kaiken neljästä ensimmäisestä, joten ajattelin että pitäisi joka tapauksessa aloittaa alusta. Siinä vaiheessa urakka tuntui jo niin suurelta, että tähän päivään asti en siis tiedä, kuinka kyseinen sarja päättyy, kuka kuolee ja kuka rakastuu. Voittaako Potter vai Voldemort. EIKÄ SAA SPOILATA!

Eilen astuin täysin tuntemattomaan, kun luvassa oli sarjan viides osa, Feeniksin kilta (itse leffasta lisää myöhemmin). Tällä kertaa oli kaveripariskunnan vuoro isännöidä leffailtaa, joten päätimme Tommin kanssa yhdistää tähän iltalenkin, sillä matkaa meiltä heille on parisen kilsaa.

Vaikka olen asunut Jyväskylässä nyt jo noin 7 vuotta, on täällä edelleen paljon minulle tuntemattomia alueita, joiden olemassaolo paljastuu minulle aina pikkuhiljaa. Muutettuamme Tourujoen varrelle keskustan laitamille olemme alkaneet löytää aivan uusia lenkkeilyreittejä, ja tällainen oli myös eilen kulkemamme joenvarsitie Lohikoskelle asti. En malta odottaa, miltä nämä maisemat näyttävät kesällä!


Varrella virran.


Oikaistiin hautausmaan kautta.

Jotain vanhaa on säilynyt Jyväskylässäkin.
Varaslähtö kesään.


Kuinka monta väriä mahtuu yhteen lenkkeilijään?
Leffaseurana meitä oli vielä yksi kaveripariskunta lisää, joten kuudestaan istuimme sohvalla vieri vieressä ja annoimme taikuuden viedä mukanaan. Eikä pidä tietenkään unohtaa leffaherkkuja!



Tosiaan, tästä eteenpäin jokainen leffa on minulle uusi ja tuntematon. Jo edellisestä osasta, Liekehtivästä pikarista huomasi, että ollaan jo tultu pitkälle lapsenmielisemmistä ensimmäisistä osista, ja kirjat kasvavat lukijoiden mukana muuttuen samalla synkemmiksi ja vakavammiksi. Niin kävi tässä viidennessäkin. (Sirius, yhyy!) Mut hei, mistä ihmeestä saisin itselleni samanlaiset kissanpentuseinälautaset, mitkä Dolores Umbridgellä on seinällään?! Tommi varmasti arvostaisi...



Ensi viikolla maraton jatkuu! Tässähän alkaa pian innostua lukemaan ne itse kirjatkin! ...ai mikä gradu?

Ave

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti