14.4.2015

Ihan oikea nainen

Tähän mennessä moni teistä on varmasti jo lukenut Iinan alkuperäisen blogipostauksen siitä, kuinka määritellään oikea nainen. Miksi se pitää edes määritellä, ja onko sellaista ylipäätään olemassa?

Viikonlopun yli asiaa pohdittuani ja Iinan kirjoituksesta inspiroituneena halusin kantaa korteni kekoon ja kertoa oman tarinani.

Olin koko lapsuuteni ja nuoruuteni hyvin laiha, vaikka ruoka on aina maistunut vähän liiankin hyvin. Oltiinpa kuulemma kerran jopa soitettu koulusta kotiin ja kysytty, että onko lapsella kotona kaikki hyvin, kun on niin alipainoinen. Äiti vain nauroi, ja pikku-Ave santsasi kolmatta ruoka-annostaan.


Esikoulussa.
2. luokalla.
Iloinen Ave on iloinen. 5. luokka.














Laihuudesta johtuen olin myös erittäin, hmm... kehittymätön. Toiset tytöt haukkuivat laudaksi, mutta en antanut tämän häiritä, sillä minkäs minä sille olisin edes voinut. Lopulta pääsin AA-kuppimittoihin yläasteen lopulla, mutta ensimmäiset A-rintsikat ostin vasta parikymppisenä. Olen kuitenkin aina ollut erittäin tyytyväinen pieniin mutta terhakoihin rintoihini, joten vapise #tissigate!

Pituuteni tasoittui 166 cm:n kohdalle jo yläasteiässä, ja painokin jäi viimeistään lukiossa 57 kiloon, jossa se on ollut siitä lähtien. Painoindeksin mukaan olen siis normaalipainoinen. Tärkeintä ei kuitenkaan ole katsoa sokeasti lukuja, sillä laihakin voi olla "sisäisesti" lihava, ja pullukka voi olla ruipeloa terveempi. Minulla on esimerkiksi aina ollut korkea rasvaprosentti laihuudesta huolimatta.

En ole koskaan ollut liikunnallinen, joten kun 15-vuotiaana aloitin kansantanssin, oli tämä ensikosketukseni minkäänlaiseen säännölliseen liikuntaan koulun liikkatuntien ulkopuolella. Tästä innostuneena aloitin seuraavina vuosina uinnin, joogan sekä salitreenauksen. Kokeilinpa vaihtovuonna myös seinäkiipeilyä sekä salissa että oikeilla kallioilla! Olen kuitenkin aina ollut peruslaiska yksilö, joten vasta muutaman viime vuoden aikana liikunta on haukannut suuremman palan arjestani. En kuitenkaan jaksa innostua tästä vallitsevasta fitness-buumista, vaan liikun sen verran kuin se on oikeasti kivaa, ilman utopistisia tavoitteita.

Ihmisvartalo muuttuu jatkuvasti, joten olen itsekin saanut näin aikuisiällä esimerkiksi (toivottua) pyöreyttä lantiolle. Toki jotkin paikat puolestaan hyllyvät enemmän kuin olisi suotavaa, mutta en anna tämän vaikuttaa itsetuntooni. Vaikka sillöin tällöin unohdun unelmoimaan siitä päivästä, kun tämä ja tämä vartalon ongelmakohta on hoidettu kuntoon, keskeytän tietoisesti nämä harhailut, sillä miksi odottaa sitä mystistä päivää, kun voin nauttia omana itsenäni olemisesta tässä ja nyt. Onhan minulla niitä hyviäkin puolia, joten miksi keskittyisin vain niihin huonoihin! Tiedän, että olen hyvä juuri tällaisena.

Monesti naiseuden ajatellaan olevan naisellisuutta. Poikatyttönä en jaksanut teinivuosina välittää meikeistä ja muista "tyttöjen" hömpötyksistä, ja ripsaria ja puuteria aloin käyttämään päivittäin vasta yliopistossa. Nykyään voin jo sanoa olevani melko kokenut meikkaaja, mutta kyllä sitä on harjoiteltukin!

Noina vuosina olin myös tyylillisesti hieman hukassa, lievästi sanottuna. Olen varma, että koulun ns. suosituilla tytöillä riitti puheenaihetta oudosta tyylistäni, mutta onnekseni en ole koskaan juurikaan antanut painoarvoa sille, mitä muut ovat minusta mieltä. Ensimmäisen hameeni ja korkkarit ostin 17-vuotiaana Ranskassa asuessani (ehkä osittain myös muiden painostuksesta), ja siitä lähtien naisellisuuteni on kasvanut ja muokkaantunut pikkuhiljaa.

Vuonna 2004.
Badass-Ave
Kyllä, pidin kovasti army-tyylistä.














Lapsena ja teininä mulla oli pitkät hiukset, jotka kuitenkin pidin aina kiinni. Nutturalla, letillä, ponnarilla. Kunhan olivat kiinni. Pitkät hiukseni leikkasin lyhyeksi lukion jälkeen, ja monta vuotta viihdyin "poikatukkaisena". Kerran kokeilin jopa siilitukkaa! Toki myös vaihdoin väriä punapäästä blondiin ja takaisin tummanruskeaan. Nykyään olen viimeiset pari vuotta kasvattanut hiuksiani tietoisesti taas pitkäksi, sillä olen ylpeä tuuheista kiharoistani ja ikävöin teinivuosien pitkää tukkaa.

Vuonna 2007.
Pakko sanoa, että ollessani siilitukkainen nautin siitä vapauden tunteesta, kun pitkät hiukset eivät määrittäneet minua. Sain paljon oudoksuvia katseita ja kylillä luultavasti puhuttiin, että nyt se Ave tuli kaapista ulos. Oli mahtava tunne uhmata yleisiä kauneusihanteita. Minähän itse kuitenkin pysyin samana, ehkä vain muutuin aavistuksen vahvemmaksi.

Minulle naiseus on juuri tuota vahvuutta, sillä onhan se nyt uskomatonta, mihin kaikkeen nainen pystyy! Me tuomme maailmaan uutta elämää ja venymme sekä fyysisesti sekä henkisesti uskomattomiin suorituksiin. Ei ole mitään, mihin nainen ei pysty siinä missä mieskin.

Menikö liian feministiseksi?
Oikea nainen näyttää juuri siltä miltä itse haluaa, vain ja ainoastaan oman itsensä vuoksi. Valitettavasti joillekin oma vartalo ei tähän riitä, ja nykyään moni turvautuu monenmoisiin vippaskonsteihin ripsienpidennyksistä kauneusleikkauksiin. Toivon, että tuolloin ne tehdään pelkästään oman itsensä vuoksi, eikä ketään muuta kuin itseä miellyttääkseen. Terve itsetunto lähtee kuitenkin aina siitä, että osaa rakastaan itseään juuri sellaisena kuin on.

Oikea nainen viihtyy itsensä kanssa myös ilman paksua pakkelikerrosta ja kokee olevansa arvokas juuri sen näköisenä ja kokoisena, kuin on. Valitettavasti tämäkään ei pidä jokaisen naisen kohdalla paikkaansa, joten tällä täydellisyyteen pyrkivällä some-aikakaudella onkin aiempaa tärkeämpää korostaa, että hei, tavallisia haavoittuvaisia ihmisiähän me kaikki ollaan vikoinemme päivinemme!

Oikea nainen ei anna sukupuolen, iän, seksuaalisen suuntautumisen tai minkään tekijän rajoittaa, kun kyseessä on omat intohimot ja unelmat. Maailma on avoin jokaiselle, joka vain uskaltaa ottaa sen vastaan.

Oikea nainen ei jämähdä median ja yhteiskunnan asettamiin normeihin ja paineisiin ja anna sen sanella, kuinka elämää kuuluisi elää. Jokaisella on vain tämä yksi elämä, joten miksi hukata päivääkään muiden toiveisiin ja paineisiin?

Oikea nainen saattaa horjahtaa, mutta nousee taas pystyyn entistä vahvempana.

Oikea nainen nauraa kun naurattaa, ja itkee kun itkettää.

Oikea nainen on pitkä, lyhyt, leveä, kapea, sinkku, parisuhteessa, äiti, lapsi, sisko, ystävä, pitkätukkainen, lyhyttukkainen, muodokas, tasapaksu, blondi, brunette tai punapää, ja kaikkea tältä väliltä!

Olkaamme kaikki oikeita naisia!



Ave

Ps. Ota osaa Iinan haasteeseen: "Ottakaa kuva itsestänne, postatkaa se tekstin kanssa tai ilman blogiin tai somekanaviin hashtagilla #OIKEANAINEN. Näytetään medialle miltä näyttää oikea nainen, koska jokainen nainen on oikea nainen."

6 kommenttia:

  1. Vau, aivan upea kirjoitus Ave! :) Kuten sanoit, ainutkertaista elämäänsä ei tosiaankaan saisi hukata pohtimalla/pelkäämällä jatkuvasti sitä mitä muut ajattelevat, sillä juuri tietynlaisesta huolettomuudesta syntyy se vapaus (josta omassa tekstissäni kirjoitin) ja kyky nauttia elämästä :) Helpommin sanottu kuin tehty, mutta olkoon tämä muistutukseksi itsellenikin jatkossa, niinä huonoina hetkinä varsinkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva kun piipahdit käymään! :) Minulla on kaksi nuorempaa siskoa ja olen seurannut vierestä myös heidän kamppailuaan tässä ulkonäköpaineiden maailmassa, ja toivon, että olen osannut takoa heihin myöskin tätä samaa mentaliteettia!

      Poista
  2. Upea Naisen tarina ja hyvää punk-asennetta! Hyvä Ave, jatka omana itsenäsi!

    VastaaPoista
  3. Ohoh, meillä onkin enemmän yhteistä ku voisi kuvitella, pipopäinen poikatyttö, maastokuvioiset housut ja lyhyt tukka (mulla oli jopa hirokeesi 2007). Mekoista ja hameista olen ruvennu välittää vasta yli kakskymppisenä :D
    Mutta mulla on tissit! Aina ku olen lenkillä kadehdin niitä terhakoita A kuppeja ;)

    Terkkui!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, oispa hauska nähdä susta irokeesikuvia! :D Mäkin yritin pikku-punkkarina muutaman kerran saada sellaisen aikaan, mut luonnonkihara tukka ei oikein halunnut totella, vaikka kuinka paljon laitoin päähän eri mömmöjä. Ja joo, varsinkin lenkkeillessä A-kupit ovat kyllä mainioita! ;)
      Terkut sinne takaisin!

      Poista