7.4.2015

Moikka maailma!

Hei!


Uuden blogin alussa lienee kohteliasta esitellä kirjoittaja. Olen Ave, 27-vuotias (lähes) ikuinen opiskelija Jyväskylästä. Asun avomieheni Tommin ja kissani Iineksen kanssa kivassa pikku keskustakaksiossamme. Rakastan valokuvausta, matkustelua, kielten opiskelua, elokuvia sekä satunnaista kodinhengettäryyttä kokkailun ja kasvienhoidon parissa. Loogisesti blogin sisältö tulee myöskin pyörimään näiden omien intohimojeni ympärillä.

Sniff sniff.

Idea blogiin on kypsynyt pikkuhiljaa. Minulla on hämäriä muistoja jonkin sortin nettipäiväkirjan pidosta jo Meksikossa välivuotta viettäessäni, mutta ensimmäisen kosketuksen ”oikeaan” bloginpitämiseen sain vaihtovuonna Ranskassa 2008-2009, kun erasmus-vaihdon loppuraportin sijasta päätinkin pitää koko vuoden ajan matkablogia, johon voisin päiväkirjamaisesti merkata tapahtumia ja kokemuksia, ja josta samalla tuttavani voisivat tarkistaa tuoreimmat kuulumiseni. Win win.

Noh, koska minä olen tunnetusti aina ollut erittäin huono päivittämään mitään säännöllisesti, hiipui tämä ensimmäinen blogini lapsuus- ja nuoruusvuosien päiväkirjojen tapaan ensihuuman jälkeen ensin viikottaisiksi, sitten kuukausittaisiksi postailuiksi, ja lopulta kevään 2009 aikana kirjoittelu unohtui kokonaan, ja blogi jäi ikäänkuin ”päättämättä”.

Toinen yritykseni oli kesällä 2014, kun lähdimme Tommin kanssa seikkailulle USA:han kesätyön ja matkustelun merkeissä. Tällä kertaa raportointi sujui säännöllisemmin ja säntillisemmin, ja huomasin maanisesti tarkkailevani päivittäin blogini lukijamääriä. Tosin se vihoviimeinen reissupostaus odottaa edelleen kirjoittajaansa. Eihän siitä olekaan kuin vasta puoli vuotta, kun palasimme takaisin Suomeen (syytän tästä viivästymisestä graduani, omalla laiskuudellani ei tietenkään ole asian kanssa mitään tekemistä…).

Tämä kolmas yritys eroaa edellisistä siinä, että päämääränä ei ole vain määräaikainen, tutusta ympäristöstä poikkeava matkakertomus, vaan nimenomaan se oma tylsänharmaa ja tavallinen arki. Elämän ei tarvitse olla jatkuvaa glitteriä ja hohtoa ollakseen ihanaa, vaan riemu tulee niistä pienistä ja arkipäiväisistä hetkistä, kun kahvista tulee juuri oikeanlaista tai kun kissa nukahtaa syliin eikä millään henno herättää karvapalloa (vaikka kuinka pissattaisi).

Tämä blogi tulee sisältämään pääsääntöisesti niitä omia mielenkiinnonkohteitani: sisustamista, elokuvia, kasvien hoitoa, matkustelua, terveydenhuoltoa sekä tietenkin parisuhdearkea kissan kera.

Iines tervehtii maailmaa mieluiten näin.

Welcome aboard!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti