9.6.2015

Elämme jännittäviä aikoja!

Tätä postausta varten minun pitänee hieman selittää taustaani.

Olen muuttanut kotikunnaltani Siilinjärveltä Jyväskylään syksyllä 2007, kun paikallinen yliopisto lähetti yllättäen saman vuoden kesänä minulle postissa paksun kirjekuoren. Pääaineeksi valikoitui pääsykokeiden perusteella romaaninen filologia, joka kulkee kansankielisemmin nimellä ranskan kieli ja kulttuuri. Toki termi romaaninen käsittää kaikki romaaniset kielet latinasta retoromaniaan ja oksitaanista katalaaniin. Jo tuolloin espanjankielentaitoisena ensimmäiseksi sivuaineeksi valikoitui luonnollisesti espanjan kieli ja kulttuuri. Vaihtovuonna Toulousessa, Ranskassa, aloitin italian opinnot, ja tämä valikoitui lopulta toiseksi sivuaineekseni. Pedagogisia opintoja en ole tehnyt, sillä alusta asti on ollut selvää, ettei minusta opettajaa tule.

No mikä ihme sitten? Kääntäjä? Tulkki?

Ei. Ei mikään edellisistä. Opintojen puolesta kääntäminen ja tulkkaus ei edes olisi mahdollista Jyväskylän yliopistossa, eivätkä ne kyllä sen puoleen minua ole koskaan aloina kiinnostaneetkaan. Tässä vaiheessa herätän kysyjässä aina ihmetystä ja voin lukea kasvoilta, että olen selityksen velkaa. En minä tiedä mikä minusta tulee tai mitä minä haluan tehdä "isona". Minä nyt vain yksinkertaisesti tykkään opiskella kieliä. Olen ollut aina siinä hyvä, ja no romaaniset kielet myös tukevat kätevästi toisiaan sanastonsa ja kielioppinsa puolesta.

Fuksivuonna olin varma, että ehtisin yliopistovuosieni aikana löytää sen oman juttuni. Samalla kadehdin ystäviäni, joille tulevaisuudensuunnitelmat tuntuivat olevan päivänselviä, ja ammattitutkinto muutamassa vuodessa saavutettu. Tätä ahaa-elämystä odotellessa olen toki hoitanut ne pakolliset opinnot: humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon sain käteeni helmikuussa 2011.

Mutta eipä tullut ahaa-elämystä. Vuodet vierivät, ja mikäli mahdollista, olin vain entistä enemmän hämmentynyt. Sitten tuli se tilanne, kun jäljellä oli enää se iso-G. Gradu. Iski paniikki: en ole vielä valmis valmistumaan, antakaa pari vuotta lisäaikaa!

Niinpä kaikki pakolliset kurssini luettuani jatkoin vieraiden kielten opiskelua kielikeskuksen puolella, kieli per vuosi. Näinä kahdeksana yliopistovuotenani olenkin ehtinyt lukea edellämainittujen pää- ja sivuaineiden lisäksi myös venäjän, portugalin ja suomalaisen viittomakielen alkeet sekä sitä latinaa. Kun en enää keksinyt enempää mielenkiintoisia kieliä, menin vuoden 2013 alussa osa-aikatöihin ja jätin gradun roikkumaan. Uskottelin itselleni, että voisin kirjoittaa gradun loppuun töiden ohessa, mutta eihän se sitten tietenkään niin mennyt.

Lopulta päädyin kesätöihin Yhdysvaltoihin, ja siellä ns. (pardon my French) paskaduunissa päätin, että en hitto vie ainakaan näihin töihin enää palaa, ja motivaatio gradun tekemiseen palasi kummasti takaisin. En ehkä ollut vieläkään löytänyt sitä omaa juttuani, mutta ainakin tiesin, mitä en ainakaan halua tehdä. Joten kun syksyllä 2014 tulimme takaisin Suomeen, lähti gradunteko samantien käyntiin. Motivaatiotani ruokki myös se, että Tommi teki samalla omaa oppariaan, ja saikin sen jouluun mennessä valmiiksi.

Joulun tienoilla aloitin etsimään gradun ohella töitä, enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Molin sivut katsoin tottuneesti viikottain ja hakemuksia lähetin tasaisesti aina kun jotain sopivaa oli tarjolla. Hakemani paikat olivat kaikkea puhelinneuvonnasta aulapalveluun ja tutkimusassistentista toimistosihteeriin. Hain myös harjoittelupaikkoja, jopa ulkomaita myöten. Muutamassa haastattelussa kävinkin, mutta vastauksena oli lopulta aina kiitos, mutta ei kiitos. Turhautumiseni purin graduun ja jo näköpiirissä siintävä valmistuminen motivoi puskemaan läpi niiden harmaiden kivien, joita aina tasaisin väliajoin tuli vastaan.

Tie on ollut todellakin pitkä ja tuskaisa, mutta olen kaikkien näiden vuosien jälkeen päässyt vihdoin siihen pisteeseen, että tuo iso ja alkuun niin ylitsepääsemätön vuori nimeltä Gradu on lopultakin valloitettu, ja siirtymässä aivan näinä päivinä käsistäni esitarkistukseen ja sitä myötä kovien kansien väliin. Olen siis oletettavasti kuun loppuun mennessä virallisesti filosofian maisteri!

Ja nyt kun vihdoin päästiin asian ytimeen, niin tässäpä toinen jännittävä fakta: minä sain eilen töitä! Vihdoin ja viimein! Aloitan ensi maanantaina erään suomalaisyrityksen Jyväskylän toimipisteessä aula- ja toimistotyöntekijänä, ja vaikka aluksi onkin tarjolla vain kuuden viikon työpätkä, tiedän, että tämä avaa ovia aivan uusiin mahdollisuuksiin ja antaa erittäin arvokasta työkokemusta. Viikon päästä alkavat työt myös motivoivat niihin pikkuviilauksiin, joita graduni vielä kaipaa ennen kuin jätän sen tarkistajien hellään huomaan.



Pakko sanoa, että vaikka keväällä koinkin useaan otteeseen pieniä ja hieman isompiakin epätoivon hetkiä, olen kuitenkin aina luottanut siihen, että asiat tuppaavat järjestymään. Tavalla tai toisella. Joten nyt en enää pelkää valmistumista, vaan pikemminkin odotan sitä, ja eritoten sen jälkeistä uutta elämää malttamattomana!

Tästä tää lähtee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti