26.11.2015

Noin viikon uutiset

Hei taas!

Helsingistä on selvitty takaisin Keski-Suomeen, ja juuri kun pääsin etelässä kehumaan sitä, kuinka meillä on täällä jo kunnon lumipeite, tulin eilen illalla suureksi harmikseni Jyväskylään keskelle vesisadetta, joten viime viikonlopun lumikerrokset ovat enää pieni muisto vain satunnaisina kasoina tienvarsilla. :D

No mutta eiköhän siitä lumesta ehditä vielä nauttia ihan tarpeeksi tämän talven aikana! :)

Sen sijaan eilinen sade ja synkkyys inspiroivat minuakin vihdoin laittamaan kotia hieman joulukuntoon. Tommikin sitä miltei vaatimalla vaati, hänen kun oli kuulemma tehnyt päivällä jo mieli alkaa kuuntelemaan joululauluja, ihan vain koska marraskuu-angsti. :D Joten tein toki heti kuten käskettyä! ;)



Tosiaan, tässä viime aikoina on riittänyt pitkästä aikaa ihan mukavasti hulinaa. Viime lauantaina tein siis päiväreissun Tampereelle, sillä idolillani, Aku Ankka -piirtäjällä Don Rosalla oli siellä kaksi signeeraustilaisuutta. Olen nähnyt kyseisen herran kerran aiemmin vuonna 2011, myöskin Tampereella. Tuolloin eksyin tietämättäni vain lehdistön edustajille varattuun tilaisuuteen, jonka olin löytänyt googlen uumenista, ja sain vasta jälkikäteen kuulla kaikille avoimesta varsinaisesta signeeraustilaisuudesta. Muistan vain ihmetelleeni, että onpas täällä vähän porukkaa, ja että ai kun kiva, täällä on tarjolla sämpylöitä ja mehua! :D

Noh, eipä minua ja kaveriani Rangia sieltä poiskaan häädetty, joten rupattelimme Rosan kanssa aikamme, otimme kuvia, saimme nimmareita sekä muistoksi herran itse kasvattamia chilejä. :)


Vuonna 2011
Kun sain nyt tietää Rosan tulevan taas Tampereelle, varasin samantien bussiliput sinne ja takaisin kuin hobitti konsanaaan. Tällä kertaa tiesin, että oli turvauduttava yleisiin signeeraustilaisuuksiin, joita oli Suomalaisessa kirjakaupassa sekä Akateemisessa kirjakaupassa. Ensiksimainitussa oli ostopakko, mikäli nimmarin halusi saada: kun osti kirjan, sai jonotusnumeron, jolla sitten mentiin vuorollaan tapaamaan ankkamestaria. Onneksi sentään samalla vuoronumerolla sai nimmarit useampaan kirjaan, ja minulla olikin mukana toinen kirja kotoa.

Olin tullut aamulla samaa matkaa Jyväskylästä kaverini Davidin kanssa ja Rangin tapasimme Suomalaisessa kirjakaupassa, jossa satuimme ohimennen kuulemaan, että Rosa istuu parhaillaan viereisessä kahvilassa. Joten kirjat ja jonotusnumerot saatuamme lähdimme tietenkin kahville! :D

Ja siellähän itse maestro istui, tuttu Aku Ankka -farkkutakki päällään. Istuimme viereiseen pöytään ja aloimme juttelemaan. Olin teetättänyt edelliseltä tapaamiskerralta otettuja valokuvia ja halusin antaa ne Rosalle lahjaksi, mutta hän sanoi ettei välitä valokuvista, joten hän kiitti kauniisti, signeerasi jokaisen kuvan ja antoi ne minulle takaisin. :D




Rosa paineli sitten itse signeeraustilaisuuteen ja me jäimme juomaan kahviamme rauhassa. Oma jonotusnumeroni oli vasta 73, joten meillä ei todellakaan ollut kiire. Kun lopulta siirryimme kirjakaupan puolelle, saimme sielläkin odottaa tungoksessa vielä hyvän tovin, ainakin kolme varttia. Itse signeeraus meni äkkiä, sillä kukaan ei halunnut hidastaa jonoa. Parit nimmarit, pari kuvaa, kiitos ja kättely, näkemiin. Kuin liukuhihnalta.





Tässä vaiheessa kello oli vasta puoli kaksi, ja olimme jo saaneet sen, mitä tulimme Tampereelle hakemaan. Bussi takaisin lähtisi vasta puoli seitsemältä illalla. Niinpä menimme rauhassa lounaalle, jonka jälkeen menimme rauhassa kahville. Kolmen jälkeen suuntasimme Akateemiseen kirjakauppaan seuraamaan toista signeeraustilaisuutta. Tällä kertaa ei ollut vuoronumeroita, vaan jonoon mentiin saapumisjärjestyksessä. Me istuimme viereisille sohville seuraamaan tilannetta ja lukemaan akuankkojamme, sillä emmepä oikein keksineet siihen hätään muutakaan (ilmaista) tekemistä. :D

Kun toinen signeeraustilaisuus viideltä lopulta päättyi, oli Don Rosa vielä iloinen ja energinen, ja fanien kanssa otettiin vielä viimeisiä kuvia. Tuon päivän aikana hän on luultavasti kirjoittanut nimmarinsa satoja, ellei jopa tuhansia kertoja, sillä pelkästään Suomalaisessa kirjakaupassa vuoronumerot jatkuivat yli kahdensadan, eikä Akateemisessa kirjakaupassa ollut ainakaan yhtään sen vähempää porukkaa. Monella kun oli vielä useampi kirja mukanaan signeerattavana. Huhhuh, eipä voi kuin hattua nostaa! Ja ironisintahan on, ettei Rosaa tunneta lähes ollenkaan kotimaassaan Yhdysvalloissa. Kuulemma edes naapurinsa eivät tiedä, mitä herra tekee työkseen. Ja täällä Euroopassa jonotetaan tuntitolkulla kuvaa ja nimmaria. :D Hassua.



Maanantaina sitten tie vei Helsinkiin, sillä tiistai-iltana yksi kaikkien aikojen lempibändeistäni, Anti-Flag, esiintyi Tavastialla. Kyllä, minussa asuu pieni punkkari. :D

Tietenkin halusin hyödyntää etelänreissun ja samalla nähdä mahdollisimman paljon ystäviäni, joten päätin viipyä kaupungissa pari päivää. Pian kalenteri täyttyikin jo tapaamisista, kahvitteluista ja lounaista. :) Joten kiitos lounas- ja kahviseurasta Tiia, iltakävelystä ja lämpimästä glögistä Sonja, massiivisista korvapuusteista ja santsikupeista teetä Kaisa, upeista matkakuvista ja -tarinoista Varpu, lounaasta ja maisemakierroksesta Laura, iltateestä Annukka, pitsa- ja keikkajonotusseurasta Sami, sekä tietenkin erityiskiitokset emännöinnistä Iitu! :)

Oli aivan ihana nähdä taas pitkästä aikaa ystäviä, joista osaa en ollut nähnyt moneen vuoteen! Reissu huipentui tietenkin tuohon kauanodotettuun tiistain konserttiin, josta ei energiaa puuttunut! Olen nähnyt Anti-Flagin kerran aiemmin Seinäjoen Rytmikorjaamolla vuonna 2009 (herrajjjumala onko siitä jo niin kauan?!). Musamakuni on hieman keskivertoa marginaalisempi, joten omia lempibändejäni eksyy Suomeen suhteellisen harvoin. Olinkin täpinöissäni tippua tuoliltani, kun bongasin tämän keikan pari kuukautta sitten!

Lämppärinä oli hassu ja ironinen yhden miehen yhtye Homeless Gospel Choir, joka lauloi lähinnä protestilauluja, spiikkasi biisien välillä kuin stand-up -koomikko konsanaan, ja sai yleisön heti puolelleen sympaattisella ja rehellisellä olemuksellaan.



Anti-Flag nosti tietenkin tunnelman kattoon, ja onneksi olin älynnyt ottaa tennarit mukaan keikkakengiksi, sillä nilkkureilla pomppiminen olisi saattanut olla jopa vaarallista siinä rytinässä. :D Olin tullut Tavastialle etukäteen jonottamaan, joten sain loistavan paikan aivan eturivissä laulajan Justin Sanen mikrofonin eteen.











Encoren aikaan tapahtui jotain, mitä en ole koskaan nähnyt kenekään muun bändin tekevän: yleisön pyydettiin tehdä tilaa tanssilattialle, basisti Chris ja rumpali Pat siirtyivät yleisön keskelle, ja rummut kannettiin yksitellen yleisön sekaan. Sitten soitto jatkui normaaliin tapaan, puolet bändistä lavalla ja puolet yleisön seassa. Saman tempun bändi teki myös edellisellä kerralla Seinäjoella. Aivan huikeaa! :)




Tuossa vielä YouTuben puolelle lataamani video tapahtuneesta:



Huhhuh, oli kyllä huikeaa, eikä keikan jälkeen paljoa enää ääntä lähtenyt. :D Tutustuin keikkaa odotellessa erääseen ranskalaistyttöön, ja keikan jälkeen seuraamme liittyi myös suomalaispariskunta. Bändin jäsenet tulivat tapaamaan faneja, laulaja Justin jäi suoraan lavalta juttelemaan jokaiselle ja viipyi fanien parissa lähes koko loppuillan, joten toki saatiin myös nimmarit ja valokuvat, sekä parit halit. :) Ilta päättyi siihen, kun suosittelimme rumpalille Patille suomalaisia elokuvia, kuten Iron Sky ja Big Game, sillä hän meinannut aluksi millään uskoa, että Samuel L. Jackson olisi näytellyt suomalaisessa leffassa. :D


Että sellainen reissu se! Keikoista saa kyllä aina niin uskomattoman määrän energiaa, joten tämän voimin jaksaa taas täällä räntäsateessa. :)

Ja voimia kyllä tarvitsenkin, sillä lähden tuossa aivan kohta sairaalaan gastroskopiaan, eli vatsalaukun tähystykseen, kääk! Pitäkää mulle peukkuja! Minullahan on siis jo todettu ärtyvän suolen oireyhtymä, mutta nyt tutkitaan seuraavaksi refluksitautia. Toivottavasti nyt vihdoin selviäisi jotain ja saisin helpotusta näihin vaivoihini!


Viikonloppuna on onneksi luvassa kaikkea ihanaa! Ystäviä, pikkujouluja, Teeman elokuvafestivaalia sekä yksi aivan pieni vauva. :) Huomenna on myös Jyväskylän yliopiston kielten laitoksen valmistuneiden juhla.

Mukavaa loppuviikkoa!

Ave

2 kommenttia:

  1. Oi miten paljon kaikkea hienoa olet ehtinyt tekemään! Hauska nähdä kuvia Don Rosasta, näyttää hyvin symppikseltä kaverilta. :)

    Mä ehdin VIHDOINKIN vastata sun haasteeseen, joka löytyy nyt täältä: http://tipulassa.blogspot.fi/2015/11/viikon-kynttilat-ja-vastaukset-iv.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo viikko oli kieltämättä melkoisen kiireinen, mut ihanaa vaihtelua rauhallisen tasaiseen arkeeni! :) Don Rosa on todella symppis ja juttelee jokaiselle fanille mielellään vielä pitkän päivän päätteeksikin!

      Oi ihanaa, pitääpä käydä kurkkimassa vastauksiasi! :)

      Poista