30.4.2015

Vappuhulinaa!

Blogi hiljenee nyt pariksi päiväksi, sillä jokaisen opiskelijan vuoden kohokohta, vappu, on käsillä! Pidämme tänään meillä naamiaiset, joten illan parhaat palat saatte sitten lukea (ja katsoa) täältä! ;)

Näihin sanoihin, oikein ihanaa ja railakasta vappua kaikille! Olkaahan kiltisti! 

Ave

28.4.2015

Elämän pienet ilot

En tiedä onko tämä ihan normaalia, vai olenko jotenkin päästä vinksahtanut tai ennenaikaisesti mummoutunut, mutta viherkasvit tuottavat minulle äärimmäisen paljon iloa. Päivittäin.

Rakastan niiden hoivaamista, aivan kuin ne olisivat pieniä lapsiani. Kastelen, siivoilen pois kuivuneet lehdet, vaihdan mullat vuosittain, lannoitan... Rakastan seurata niiden kasvua ja silloin tällöin ilmaantuvat kukat ovat ikään kuin lapsenlapsiani! Tommi tietää, kuinka sekaisin voin mennä "pelkistä" kasveista. Tahdon myös niitä aina lisää, vaikka kämppä alkaakin jo pian muistuttaa pientä viidakkoa. Onneksi tuo mies ei tajua, mikäli niitä kasveja ilmestyy pikkuhiljaa yksi kerrallaan huoneiden nurkkiin... :D

Keittiön ikkunalaudan kasveja voi myös syödä.
Erilaisia viherkasveja pikaisen laskutoimituksen mukaan mulla on 29 eri lajia. Näiden hoitoa tukevat muutamat kirjahyllyn kasvienhoito-oppaat sekä omat kirjanpidot sekä wordissa että excelin puolella. Kyllä, tiedän olevani hyvinkin järjestelmällinen.

Olohuoneen väripilkku on etualan isokirjopeippi (värinokkonen).
En ala tässä sen koommin luetteloimaan koko kasvistoani, vaan mainitsen muutaman, jotka ovat tuottaneet erityisen paljon iloa viime aikoina.

Minulla on marantakasveista jo pitkään ollut tämä nukkaraitamatti (Ctenanthe burle-marxii), joka on pysynyt vuosikausia suurinpiirtein samannäköisenä ja -kokoisena (mitä nyt pieniä kissan hampaanjälkiä ilmaantunut sinne tänne). Näiden nukkumattikasvien erikoisin ominaisuus on se, että ne ikäänkuin menevät kasaan yöllä ja nousevat taas pystyyn päiväsaikaan (siitä nimi).

Nukkaraitamatti (Ctenanthe burle-marxii)
Muutama viikko sitten toin Tallinnasta itselleni tuliaiseksi tämän saman kasviheimon alalajikkeen paavonnukkumatin (Maranta leuconeura erythroneura). Kasvi on hieman reppanan näköinen ja vasta kasvuvaiheessa, mutta kova se on juomaan ja uusia versojakin on tuloillaan!

Paavonnukkumatti (Maranta leuconeura erythroneura)
Tänään kuitenkin yllätys oli huikea, kun yllättäen huomasin tämän uuden mattini kukkivan! Mikä onnen päivä! Ei leenani ole koskaan kukkinut, vaikka muuten tuntuu kyllä viihtyvän! Kukat ovat aivan pikkiriikkiset ja kauniin vaaleanlilat. On tuossa näköjään tulossa aivan pian toinenkin! Jännää!


Toinen jokapäiväinen ihmetyksen aiheeni on tämä arkijuoru (Tradescantia albiflora), jonka sain pienen pienenä versona ja joka teki jo kitumiskuolemaa, mutta joka on nyt yllättäen ylösnoussut kuolleista ja versoo aivan mahdotonta vauhtia lisää! Vaihdoin kasvin vasta pari viikkoa sitten uuteen ruukkuun ja tuoreisiin multiin, mutta tällä vauhdilla minun pitänee istuttaa se vielä kerran isompaan kasvualustaan ennen kesää.

Arkijuoru (Tradescantia albiflora)
Myös jokunen viikko sitten hankkimani kodinonni (Soleirolia soleirolii) kuivui yhtäkkiä kasaan ja olin jo vähällä heittää koko kasvin roskiin, mutta yllättäen muutama verso lähti kasvamaan kuin Fenix-lintu konsanaan, eikä tälle kasvulle näy loppua! Ihanaa! En tosin ole vielä uskaltanut nyppiä kuivuneita oksia pois, etten vahingossa vahingoita tuota kasvavaa versoa.

Kuolleista noussut kodinonni (Soleirolia soleirolii)
Bonuksena vielä yksi kasvi, jonka näkeminen ilostuttaa varmasti jokaista! :)

Wanha kunnon leskenlehti (Tussilago farfara)
Mitäs olette lukijat mieltä, kiinnostaisiko jatkossa silloin tällöin lukea lajikohtaisia kasviesittelyjä ja hoito-ohjeita?

27.4.2015

Kaksi vuotta sitten

Tänään päivälleen kaksi vuotta sitten kättelimme Tommin kanssa Jyväskylän juna-asemalla ensimmäistä kertaa, ja suuntasimme tuolle samaiselle mökille, jossa vietimme viime viikonlopun (ja josta kerroin täällä). Tommi oli päätynyt seurueeseemme yhteisen ystävän kautta, ja vaikka molemmat olimme tietoisia toistemme olemassaolosta yhteisen kaveripiirin kautta, emme jostain syystä kuitenkaan olleet tavanneet ennen tuota päivää.

Eipä silloin osannut meistä kumpikaan arvata, että tänään jakaisimme yhteisen asuntomme, unelmamme ja tulevaisuutemme  elämämme. Tosin heti ensimmäisestä päivästä lähtien huomasimme viihtyvämme erinomaisen hyvin toistemme seurassa.

Näin hyvin tultiin juttuun jo tutustumispäivänä.
Toki tuosta kyseisestä päivästä kaksi vuotta sitten alkoi vasta ystävyytemme, joka syventyi pitkin kesää ja syksyä, kunnes lokakuussa suhteemme alkoi saada uusia ulottuvuuksia. Varsinainen yhteinen tarinamme alkoi virallisesti marraskuun 15. päivä vuonna 2013. Yhteen muutimme tämän vuoden alussa (tosin jo harjoiteltuamme yhdessäasumista viime kesän Yhdysvalloissa).

Ensimmäisen vuosipäivän viettoa.
Ehkä vielä joskus kerron tarkemmin täällä blogissa, kuinka kaikki oikein sai alkunsa.

Mutta se onkin sitten jo toinen tarina. ;)

Ave

26.4.2015

Perinne jo vuodesta 2008

Huh, mökkireissusta selvitty ja paluu arkeen edessä. Tai no ainakin muutamaksi päiväksi, kunnes koittavat perinteiset opiskelijan vappuhulinat.

Vietimme tosiaan kaksi yötä vakiomökillämme Petäjävedellä, jonne olemme suunnanneet vapun tienoilla vuosittain jo vuodesta 2008 (poislukien vaihtovuoteni -09).

Kyseistä Ranta-Lemettilän mökkiä vuokraa Lemettilän tila, ja mahtavat puitteet sekä oiva hinta-laatusuhde saavat meidät palaamaan joka vuosi näihin tuttuihin maisemiin!


Tämä kyseinen kuva on viime vuodelta, jolloin säät todellakin hellivät!
Aiempina vuosina olemme vuokranneet mökin vain yhdeksi vuorokaudeksi, mutta tänä vuonna olimme nyt toistamiseen mökillä koko viikonlopun, sillä eihän se yksi yö riitä mihinkään! Tämän lisäksi toistimme viime vuoden ex tempore -idean tilata pihaan palju, tosin tällä kertaa teimme varauksen jo etukäteen. Voin suositella tähän hommaan Paljuparonia!

Perinteenä on myös ollut vuokrata mökki juuri ennen vappua tai heti vapun jälkeen. En itse asiassa osaa sanoa, miksi nimenomaan vappu eikä vaikka juhannus, mutta ehkä juuri off season -ajankohta sekä yleinen opiskelijan vappuhulinan tuoma tunnelma on vakiinnuttanut tämän ajankohdan kaveriporukkamme keskuudessa. Ehkä myös ajatus kevään ensimmäisistä grillailuista sekä talviturkin heitosta on omiaan pitkän talven jälkeen, sillä kuka nyt kesään asti jaksaa odottaa! 


Mökkireissu alkoi jellyshoteilla.
Tosiaan, perjantaina tie vei kohti Petäjävettä, joka on n. puolen tunnin ajomatkan päässä Jyväskylästä. Myös junat ja bussit kulkevat pitkin päivää, ja keskustasta on mökille matkaa parisen kilometriä. Tällä kertaa kuitenkin meillä oli auto alla. Ostokset hoituivat kätevästi paikan päällä paikallisessa S-marketissa, ja grilli ja sauna olivat kuumana jo heti iltapäivästä!



Ilta tietenkin meni supisuomalaiseen tapaan: makkaraa, saunaa ja hieman vettä väkevämpää. Ja tulipa heitettyä se talviturkkikin! Tosin enpä voi sanoa viihtyneeni jäisessä vedessä muutamaa sekuntia kauempaa. Kaveripariskunta oli myös tuonut mukanaan shishan, jota sitten polteltiin pitkin viikonloppua.






Lauantaina saimme paljun käyttöömme heti aamusta, tosin päivä käynnistyi hitaanlaisesti ja itse paljuun pulahdimme vasta iltapäivästä. Mutta aahhh, kylläpä teki nannaa! Lauantai oli paras päivä säidenkin puolesta, sillä perjantaina ja varsinkin tänään sunnuntaina satoi, mutta eilen oli hyvinkin aurinkoinen päivä ja lämpömittari nousi kymmeneen asteeseen.


Pojat paljun kimpussa.
Tyyntä oli.

Perinteinen mökkiruokavalio.
Alkuillasta yhdeksän hengen porukkamme tiivistyi seitsemään, kun sanoimme kahdelle Etelä-Suomeen suuntaavalle kaverille heipat. Meidän muiden ilta jatkui taaskin melko perinteisen kaavan mukaan: grilli ja palju olivat kuumana koko loppuillan. Tosin nukkumaan mentiin hyvissä ajoin jo puoliltaöin, siinä missä perjantaina valvottiin aamutunneille. Edellisilta oli siis vienyt veronsa itse kultakin...


Tommi, tytöt ja maalaismaisema.


Tänään ei sitten oikeastaan muuta ehdittykään, kuin syödä rauhassa aamupalat, pakata, siivota mökki sekä suunnata juna-asemalle. Mutta kuten jo mainitsin, eipä sitä säidenkään puolesta oltaisi voitu kummempia tehdä, ja toki viikonloppu taisi imeä mehut hieman jokaiselta.

Joten taaskin mahtava reissu aivan loistavalla porukalla, mutta kyllä teki nannaa astua kotiovesta sisään ja naukua takaisin tuolle pienelle ovella tervehtivälle karvapallolle. Näillä voimilla jaksaa taas sinne kesään asti! ...niin, ja onhan tulossa tuo vappukin!

Ave

24.4.2015

Mökille lompsis!

Hei vaan te kaikki ihanat lukijat!

Eilen en pävittänyt blogia enkä tule tämän enempää päivittämään pariin päivään, sillä lähdemme viikonlopun viettoon mökille Petäjävedelle!

Hyvä ystäväni ja entinen kämppikseni Iitu tuli meille Helsingistä jo keskiviikkoiltana, ja eilen tuli toinen hyvä ystäväni Juha Mäntsälästä, joten iltaa vietettiin mm. katsomalla Wreck-it Ralph sekä pelaamalla Mario Bros 3:sta (anteeksi naapurit)!

Nyt olemme lähtövalmiit mahtavaan viikonloppureissuun, joten palataan astialle raportin kera taas alkuviikosta! :)

Tämän myötä oikein ihanaa viikonloppua kaikille! 

Ave

22.4.2015

Kihlat vai teinikihlat?

Saimme eilen Tommin kanssa aikaan pitkän keskustelun, jopa väittelyn siitä, mitä kihlaus ja avioliitto merkitsee. Kaikki lähti siitä, kun huomautin tuttavapariskunnan ns. teinikihloista. Eli siis siitä, että mennään kihloihin ilman aiettakaan mennä naimisiin, ainakaan lähivuosina. Olen itse tässä suhteessa hyvinkin vanhoillinen, sillä mielestäni kosiessa myös häiden pitäisi jo siintää mielessä. Miksi mennä kihloihin muttei naimisiin? Eihän se kahden ihmisen välistä suhdetta muuta mihinkään suuntaan, ollaan sitten avoliitossa tai avioliitossa.

Tommi puolestaan oli tähän asti ajatellut, että kosinta ja kihlat ovat kaksi eri asiaa. Että ensin mennään kaikessa rauhassa kihloihin, sitten jossain välin tulee se mystinen kosinta, joka johtaa sitten häihin. Tietenkin sain sivistää miestäni, ja käytiinpä jopa Wikipedian puolella tarkistamassa, että mitäs ne kihlat oikein tarkoittavat ("Kihlaus on sopimus ja lupaus vastaisesta avioliiton solmimisesta").

Nykyään monet suhtautuvat kevyesti kosintaan ja kihloihin. Kihloihin mennään ikään kuin todistaakseen muille (ja varmaan vähän itselleenkin), että suhde on hieman vakavammalla pohjalla, kuin pelkkä avoliitto. Kihloihin tuntuu monella myös olevan kauhea kiire jo seurustelun alkuvaiheessa. Koitetaanko tällä pitää huoli, että suhteesta on sitten vaikeampi lähteä, jos se ei toimikaan? Toki varmasti myös asenne avioliittoa kohtaan on muuttunut tässä avioerotrendissä, eivätkä monet koe avioliittoa enää tarpeellisena instituuttina.

Näin minäkin luulin ajattelevani, kunnes huomasin ärsyyntyväni Tommin kevyestä suhtautumisesta kihlaukseen ja avioliittoon. Olen tähän asti ajatellut (tai luullut ajatelleeni), että avioliitolla on korkeintaan juridista merkitystä siinä vaiheessa kun perhe alkaa kasvaa, mutta kun aloin tajuamaan, ettei Tommin suusta välttämättä koskaan tule kuulumaan kosintaa, harmistuin ja ehkä vähän myös mökötin. Itsekin omaa käytöstäni ihmetellessä tajusin, että haluan sittenkin kokea sen kaiken, mitä naimisiin menemiseen sisältyy. Kosinnan hetki, sormusten valinta, häiden suunnittelu, polttarit ja toki itse hääpäivä, myöskään häämatkaa unohtamatta. Se, että juhlistamme rakkauttamme ja yhteistä matkaamme rakkaiden ihmisten kanssa ja jota voimme sitten vanhempana muistella ja laskeskella, että montakos vuotta sitä avioelämää onkaan jo takana.



Mitä avioliitto sitten minulle merkitsee? Olen pohtinut tätä nyt eilisestä lähtien, että kuinka perustella avioliiton tärkeys tuolle toiselle puoliskolle. Ehkä eniten ajattelen sitä eräänlaisena symbolisena siirtymäriittinä, jossa kaksi ihmistä sitoutuu muutenkin, kuin vain sanomalla toisilleen "haluan olla kanssasi loppuelämäni". Olen edelleen sitä mieltä, että parisuhde ei siinä muutu (tai ainakaan pitäisi muuttua), oli sitten välissä papin aamenet tai ei. Esimerkiksi kummini eivät ole koskaan menneet naimisiin, vaikka takana on jo yli neljännesvuosisata yhteistä matkaa ja kolme aikuisuuden kynnykselle kasvatettua lasta, ja enonikin nai avovaimonsa kaikessa hiljaisuudessa vasta viime kesänä, myöskin yli viidentoista vuoden yhdessäolon ja kahden lapsen jälkeen.

Kunhan kaksi ihmistä rakastaa ja kunnoittaa toisiaan, ei pitäisi olla väliä, onko kyseessä avo- vai avioliitto. Tai sitten vaikka ne teinikihlat. Jokainen pari tietenkin päättää itse omasta suhteestaan ja tulevaisuudestaan. En itsekään olisi vielä valmis kihloihin, saati menemään naimisiin, mutta toivon että joku päivä se hetki koittaisi. En kuitenkaan koe, että meillä olisi mikään kiire, päin vastoin. Meillähän on loppuelämämme aikaa vaikka karata naimisiin Las Vegasissa, jos siltä tuntuu. Emme myöskään ole uskonnollisia, joten joka tapauksessa potentiaalisiin häihimme ei pappia kutsuta.

Mutta kuten jo alussa mainitsin, olen tässä suhteessa vanhanaikainen ja oletan kihlojen aina johtavan häihin. Kosintaa ei myöskään tule tehdä hetken mielijohteesta, vaan sen on oltava erittäin harkittu päätös. En koe avioliiton olevan kovin hyvällä pohjalla, jos lähtökohtaisesti ajatellaan, että no ainahan on olemassa avioero, jos liitto ei sitten toimikaan. Oletuksenahan kuitenkin on, että sitä sitten ollaan yhdessä kunnes kuolema erottaa (vaikka toki myös kannatan avioeroa, jos tilanne tosiaan kärjistyy niin huonoksi).

Joten luulen, että sitä Tommin kosintaa saa odottaa ainakin vuosikymmenen. Tai sitten kosin itse! :D

Kuinka te suhtaudutte (teini)kihloihin ja avioliittoon?

Ave

Ps. Yhdestä asiasta olemme sentään päässeet Tommin kanssa yksimielisyyteen: meidän taloon ei sitten timantteja osteta!

21.4.2015

Kerrankin kunnon kengät!

Eilisistä vaalitunnelmista onkin hyvä siirtyä hieman kevyempiin aiheisiin.

Nimittäin kenkiin!

Minun on tunnustettava, että olen aina ollut melko laiska ostamaan kenkiä, ja olen myös valitettavan usein pihistellyt kunnollisten kenkien ostamisessa, vaan sen sijaan tyytynyt opiskelijabudjetin hintaluokan kenkiin, jotka ovat sitten myös kestäneet sen mukaisesti... Kunnon kenkiä on myös lähes mahdoton löytää, varsinkin talveksi. Kesäkenkiä ja korkkareita mulla sitten onkin senkin edestä.

Mutta niinhän sitä sanotaan, ettei köyhällä ole varaa halpaan.

Joten tämä ajatus mielessäni ostin toissaviikolla KooKengän alekupongin sponsoroimana nämä Vagabondin kaunottaret! Olen jo pitkään etsinyt hyviä ja kestäviä syys/kevätkenkiä, jotka välttäisivät myös pikkupakkasilla. Nämä ainakin ensivaikutelmaltaan tuntuvat sopivan juurikin näihin tarpeisiini!



Testasin kenkiä myös tanssilattialla viime lauantaina, ja hyvin onnistui jopa ripaskat! ;)

Koska kyseessä ovat kangasnilkkurit, suojauduin toki myös asianmukaisesti vesihaitoilta. Vinkki: suihkuta ulkotiloissa!



Oon myös aika innoissani, koska voin vihdoin pitää pitkän talven jälkeen myös kevät-trenssiäni!



Oho kengät ehti saada jo vähän osumaa ja kissankarvoja.


Kuvista kiitos mun hovikuvaajalle Tommille! Pus pus.

Ainiin, vinkki jyväskyläläisille! Jyväskeskuksen Seppälä lopettaa, joten liike on pullollaan huimia alennuksia, sekä kaikki normaalihintaiset tuotteet - 40 %! Kannattaa käydä tsekkaamassa!

Ave

20.4.2015

No niistä vaaleista

Eilen sitten olivat ne #vaalit.

En ala tässä sen koommin olemaan mitään mieltä vaalien tuloksista suuntaan tai toiseen, mutta haluan tuoda esille pari asiaa.

Äänioikeutettuja kansalaisia Suomessa oli 4 221 237, ulkosuomalaiset mukaanlukien 4 463 333. Ennakkoon äänesti 1 363 863 äänioikeutettua, eli 32,3 %. Itse vaalipäivänä äänesti 1 593 300 suomalaista, eli 37,7 %.
Äänestysprosentti oli siis 70,1 (ilmeisesti sisältäen myös ne ulkosuomalaiset). Viime vaaleissa neljä vuotta sitten äänestysprosentti puolestaan oli 70,5, eli pientä hiipumista oli äänestysinnokkuudessa. Vertauksena Ruotsi, jossa äänestysoikeuttaan viime syksyn valtiopäivävaaleissa käytti 85,8 % kansalaista.

Vaalipiireistä innokkaimmin äänestettiin Helsingissä (74,9 %), laiskimmin puolestaan Ahvenanmaalla (58,1 %). Kunnista aktiivisimpia oltiin Kauniaisissa (84,7 %) Oman vaalipiirin ja kotikunnan aktiivisuuden voi tarkistaa täältä.

Naiskansanedustajien määrä väheni viime vaaleista. Viime vaaleissa vuonna 2011 tehtiin naiskansanedustajien ennätys, 85 paikkaa, joka laski tänä vuonna 83:een. Onko tämä vähän niin kuin se kuuluisa naisten euro?

Nuorten kansanedustajien määrä kasvoi. Alle 30-vuotiaita edustajia valittiin 14 (viisi enemmän kuin viime vaaleissa), ja alle 35-vuotiaita yhteensä 34, joista 19 miestä ja 15 naista. Nuorimpana valittiin 24-vuotias Ilmari Nurminen (SDP) Pirkanmaan vaalipiiristä. Täältä Keski-Suomesta Arkadianmäelle pääsivät kaksi nuorta osaajaa, Touko Aalto (Vihr.) ja Petri Honkonen (Kesk.). Onnea matkaan!

Näillä sitten mennään seuraavat neljä vuotta. Saa nähdä, kuinka tässä käy. :)

Ave


Lähteet:
Vaalit.fi-sivusto
Yle Uutiset
HS.fi

19.4.2015

Minullakin on ääni!

Tänään sunnuntaina on eduskuntavaalien äänestyspäivä.

Äänestäminen, olen ollut siihen etuoikeutettu jo kohta kymmenen vuoden ajan. Ja joka ikinen kerta olen käyttänyt tätä oikeuttani hyväksi.

Kaikkein jännimpiä ovat toki presidentinvaalit, niihin olen päässyt osallistumaan kahdesti. Eduskuntavaaleissa äänestän nyt kolmatta kertaa.

Miettikää, mikä valta tällaisella yksittäisellä ihmisellä on! Muistan, kuinka vanhempani aina puhuivat äänestämisestä jonkinlaisena aikuisen salaisuutena. Ei pidä kertoa, ketä tuli äänestettyä! Ettei vaan sitten tule riitaa kahvipöydässä.

Vielä jännittävämmäksi oman äänestysoikeuteni näissä vaaleissa tekee se, että äitini ei ole siihen oikeutettu, sillä hän ei ole Suomen kansalainen. Minä sen sijaan voin äänestää kahdessa eri valtiossa! Huisia!

Eduskunta- ja kunnallisvaaleissa olen aina käyttänyt apuna vaalikoneita, vaikka poikkeuksellisesti tänä vuonna olen ollut jo pitkään (lähes) varma ehdokkaastani. Vaakakuppi heilui kahden ehdokkaan välillä vielä viime metreille asti.

Eräs tuttuni totesi osuvasti, että kun äänestää, niin on myös lupa valittaa. Jos ei äänestä, niin turha marmattaa siitä, kuinka asiat ovat niin tai näin. Olisit käyttänyt sen arvokkaan äänesi.

Olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisen tulee äänestää, vaikka sitten sitä Aku Ankkaa.

Niinpä mekin Tommin kanssa painelimme tänään läheiselle Puistokoululle antamaan arvokkaan äänemme. Kansalaisen velvollisuus suoritettu!



Suomalainen, äänestä!

Apua ehdokkaan valitsemiseen löytyy täältä tai vaikka täältä. Vielä ehdit!

Kansalainen Ave

18.4.2015

Inspiroivat tuhkimot

Tässä tulee lauantai-illan ohjelmasuosittelu!

Olen viime syksystä asti seurannut Yle Areenan kautta Tuhkimotarinoita. Kyseinen sarja näkyy myös Ylen kanavilla, muistaakseni TV2:lla keskiviikkoisin ja torstaisin. Nämä jaksot on käsittääkseni esitetty ensimmäisen kerran jo pari vuotta sitten, mutta jostain syystä ne ovat silloin menneet multa ihan ohi.

Nyt olen kuitenkin katsonut lähes kaikki jaksot Areenasta, ja pakko sanoa, että enpä ole yhtä inspiroivaa viihdettä nähnyt pitkään aikaan!

Kyseisessä sarjassa stylisti Outi Broux auttaa elämässä tavalla tai toisella kolhiintuneita naisia löytämään tyylinsä ja saamaan itsevarmuutta. Ohessa tietenkin laitetaan uusiksi hiukset, vaatekaappi sekä yleinen elämänasenne.

Sarjan naiset kertovat rohkeasti ja avoimesti tarinansa. Yksi on ollut alkoholisti, toinen hyväksikäytetty ja kolmas syntymästään asti vammautunut. Näiden "tuhkimoiden" tarinat ovat liikuttavia ja koskettavia, ja saavat omat ongelmat tuntumaan melkoisen pieniltä. Heidän mukanaan on helppo nauraa, ja ehkä vähän itkeäkin. Paras hetki on tietenkin nähdä heidän leveä hymynsä ja nauravat silmät, kun he jakson lopussa ovat löytäneet itsevarmuutensa ja niin sanotusti puhjenneet kukkaan.

Nämä tarinat myös saavat arvostamaan kaikkea sitä, mitä elämässä on. Koskaan ei tiedä, milloin asiat voivatkin olla toisin.

Jokainen nainen ansaitsisi oman hemmotteluviikon tai vaikka edes vain päivän, mutta onneksi voimme ammentaa inspiraatiota näistä rohkeista naisista!

Tämä on sitä oikeanlaista ja aitoa realitya!



Ave 

17.4.2015

Lumene-kauneustapahtuma ja muita kuulumisia

Tähän viikkoon on mahtunut yllättävän paljon hulinaa, joten ajattelin tiivistää ne kerralla yhteen tekstiin. Tässä siis meikäläisen noin viikon uutiset.

Tiistaina Jyväskylän yliopisto-opiskelijoille järjestettiin liikunnallinen JYY-puntti, johon sisältyi mm. kehonhuoltotunteja, ravitsemusluentoja sekä kuntosaliopastusta. Itse kävin testaamassa lihasvoimani sekä rasvaprosenttini. Sain onnekseni huomata, ettei kaikki liikunta ole mennyt aivan hukkaan, sillä sain suoritettua kolme lihaskuntotestiä neljästä hyvin, jopa erinomaisin tuloksin! Kyseisissä testeissä siis nostettiin käsipainoja, kyykättiin, tehtiin istumaannousuja sekä punnerrettiin. Ainoastaan viimeisin tulos jäi kehnoksi, mutta tiedänpähän nyt, missä on parantamisen varaa!

Kuntotestin jälkeen kävin mittauttamassa rasvaprosenttini. Odotin tuloksia hieman kauhunsekaisin tunnelmin, sillä edellisen kerran muutama vuosi sitten kauneus- ja terveysmessuilla kyseinen testi näytti 30 % ja risat. Mutta yllätys olikin suuri, kun testi näytti 21,4 %! Eli ilmeisesti teen ainakin jotain oikein!

Tällä viikolla olen myös edesauttanut omaa työnhakuani, sillä olen pian valmistumassa ja Molin sivut käyvät kuumana! Keskiviikkona yliopistolla järjestettiin kielten lukijoille suunnattu työelämäluento, jossa yliopiston entiset kasvatit tulivat kertomaan alumnitarinansa sekä antamaan vinkkejä työnhakuun.

Eilen puolestaan kävin yliopiston TE-palveluiden järjestämässä UraOsumia-tapahtumassa, jonne saapui edustajia useista vuokratyöfirmoista. Matkaan tarttui monta käyntikorttia sekä paljon vinkkejä! Sainpahan myös kutsun uraohjaukseen! Nyt olen taas hieman astetta positiivisemmalla mielellä. :)

Eilen saimme myös vieraita. Eikö olekin ihanaa, kun joku tulee kylään ja juodaan kahvit! Tai sitten vain alan jo pikkuhiljaa mummoutua...


Kahvia ja pullaa!
Edellisessä postauksessa mainostamani päivävoidepurtiloni lähenevät loppuaan, joten kun sain sähköpostiini Lumenen uutiskirjeen ja näin mainoksen Anttilassa järjestettävästä Lumene-tapahtumasta, hypähdin innosta! Kyseinen tapahtuma jatkuu tämän viikonlopun, ja tänään perjantaina sekä huomenna lauantaina paikalla on myös Lumene-asiantuntija helpottamassa oikeiden tuotteiden valintaa. Kannattaa tarkistaa oman Anttilan aikataulut täältä.

Tietysti nohevana tyttönä painelin suoraan hänen puheilleen, jotta löytäisin itselleni sopivan päivä- ja yövoiteen. Ihoni lienee tyypillinen sekaiho: hieman rasvoittuvampi T-alue, mutta varsinkin talvella kuivuvat posket. Tässä lopputulos:



Lumene-konsulentti suositteli tätä sekä päivä- että yövoiteeksi, sillä varsinkin kesän lähestyessä iho vaatii ohuemman voiteen. Tämä on geelivoide, joten se ei myöskään jää tahmaiseksi iholle vaan toimii erittäin hyvin myös meikin alla. Sainpa kaupan päälle vielä muutaman testerin tulevista uutuussarjoista!

Kun kauneustapahtumaan vielä yhdistyi osta 3, maksa 2 -tarjous, niin matkaan tarttui vielä tämä pirtsakka trio.



Kyllä nyt kelepaa!

Sain myös graduohjaajaltani viimeiset kommentit graduni analyysiosioon, joten siinäpä sitä onkin sitten tekemistä viikonlopulle. Mutta onneksi viimeisiä viedään!


Ihanan aurinkoista viikonloppua kaikille! 

Ave

16.4.2015

Ihonhoidon ABC

Meinasin ensin kirjoittaa jutun meikkaamisesta, mutta sitten totesin, että mulla tulee jo niin paljon asiaa pelkästään kasvojen ihonhoidosta, joten päätin jakaa nämä kahteen eri postaukseen. :)

En siis todellakaan ole mikään koulutettu kosmetologi tai alan asiantuntija, vaan perustan havaintoni omiin, jo yli 10 vuotta jatkuneisiin kokeiluihin. Pitää taas muistaa, että mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella, ja niin päin pois. Mutta jos saan edes yhden lukijan innostumaan ihonhoidosta, on tavoitteeni saavutettu! :)

Olen itse ottanut perinpohjaisen ihonhoidon rutiiniksi jo 15-vuotiaana, kun eräässä tuote-esittelyssä minulle tehtiin kasvojen ihoanalyysi tähän tarkoitetulla laitteella, ja sen seurauksena painelin jo seuraavana päivänä ostamaan itselleni elämäni ensimmäisen kasvoveden. Nykyään en enää osaisi olla ilman kasvovoidetta, puhdistusainetta, saati sitä kasvovettä.

Mulla on tällä hetkellä käytössä Body Shopin Tee Trea -kasvovesi sekä erinäisiä saman firman kosteusvoiteita. Aivan kuten hiuksille, myös iholle tekee hyvää välillä vaihtaa merkkiä ja kokeilla erilaisia vaikuttavia ainesosia. Pitää myös muistaa, että talvella iho vaatii erilaisen hoidon kuin kesällä. Kokeilemalla löytyy varmasti jokaiselle ihotyypille omat tuotteensa. Tämän lisäksi jokaisen meikkaavan naisen kaapista pitäisi löytyä silmämeikinpuhdistusaine ja kasvojenpuhdistusaine. Myös miesten iholle löytyy omat ihonhoitosarjat!


Meikäläisen ihonhoitoarsenaali.
Kasvojen ihonhoito ei loppujen lopuksi ole mitään avaruustiedettä. Näin yksinkertaista se on:

1. Pese

Aamuisin huuhtelen kasvoni pelkällä vedellä, mutta iltaisin toki käytän aina silmämeikinpuhdistusainetta ja pesen kasvot huolellisesti kasvojenpesuaineella. Mikäli iho on hyvin rasvoittuva, on hyvä idea pestä iho myös aamuisin puhdistusaineella. Jokaiselle ihotyypille löytyy kyllä varmasti oikeanlainen purnukka. Jotkut tykkäävät käyttää ihonpuhdistukseen tarkoitettuja kertakäyttöliinoja (käteviä esim. mökillä tai festareilla!), jotkut täyteläisiä puhdistusmaitoja. Itse kuitenkin varoisin voimakkaita akneiholle tarkoitettuja aineita, vaikka oma iho olisikin finninen, sillä nämä voivat usein olla liiankin tujuja ja kuivattavat ihoa aivan liikaa. Itse vaihtelen tällä hetkellä näiden kahden purnukoiden välillä:


Neutrogena Deep Clean & L'Oréal Sublime Fresh
Silmämeikin puhdistukseen käytän Cilsin Demasq -silmänpuhdistusainetta.



HUOM! Älä KOSKAAN pese kasvoja saippualla! Tämä kuivattaa ihoa aivan liikaa! Älä myöskään hinkkaa silmiä puhtaaksi kasvojenpuhdistusaineella, sillä tämä ärsyttää silmiä. Käytä aina erikseen silmämeikille tarkoitettua puhdistusainetta. Laita ainetta vanulapulle ja pidä paikallaan silmäluomen päällä viitisen sekuntia, älä hinkkaa raivoisasti. Vedenkestävälle silmämeikille on myös omat puhdistusaineensa.

2. Ravitse

Monet ihmettelevät, että mihin sitä kasvovettä oikein käytetään, ja onko sen käyttö edes tarpeen. No on! Ihon pH on eri kuin veden, ja kasvovesi toimii ikäänkuin välittäjänä näiden kahden välillä. Kasvovedellä pyyhitään kasvot ja kaula sen jälkeen, kun kasvot on pesty. Kasvovesi tasoittaa ihon pH:n, mutta myös pyyhkii ylimääräisen talin ja rasvan iholta, jolloin seuraavaksi levitettävä kosteusvoide imeytyy paremmin. Kasvovesi yleensä myös kosteuttaa, ravitsee ja rauhoittaa ihoa sekä pienentää ihohuokosia, jolloin esimerkiksi epäpuhtauksien määrä vähentyy. Mulla on tällä hetkellä käytössä tämä:


The Body Shop Tea Tree -kasvovesi.
3. Kosteuta

Olen monesti sanonut, että vaikka ei jaksaisi käyttää kasvovettä, niin vähintä mitä omalle iholleen voi tehdä on edes muistaa kosteuttaa se aamuin illoin! On olemassa erikseen päivä- ja yövoiteita, mutta toki yksi hyvä perusvoide käy kyllä molempiin käyttötarkoituksiin, jos ei halua hankkia molempia erikseen. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että useat päivävoiteet sisältävät myös UV-suojan, jolloin varsinkin kesällä tämä on erittäin kätevä ja varteenotettava vaihtoehto. Yöllä puolestaan iho uusiutuu ja ottaa eri tavalla vastaan ravintoaineita, joten tätä varten tehdyt ravitsevat yövoiteet ovat kyllä suositeltavia.

Itse olen jo muutaman vuoden ajan käyttänyt päivävoiteena e-vitamiinipitoista Body Shopin voidetta, ja yövoiteena saman firman aloe vera -voidetta. Talvisin vaihdan täyteläisempään hamppuvoiteeseen. Tällä hetkellä vaihtelen näiden välillä hieman vuodenajan ja sään mukaan:


Body Shopin aloe vera-, hamppu- ja e-vitamiinivoiteet.
On virhe ajatella, että rasvoittuva iho ei tarvitse ylimääräistä voidetta kosteuttamaan. Väärin! Rasvoittuvalle iholle kasvovoide nimenomaan on erityisen tärkeä, ja tähän on selkeä logiikka: mikäli iho ei saa tarpeeksi kosteutta, se "rasvoittaa" itse itsensä, jolloin tuloksena on epäpuhtauksia ja kiiltävä iho. Taas kannattaa tutkia kaupassa niitä tuhansia eri vaihtoehtoja ja vaikka kysyä neuvoa kosmetiikkaosastolta omalle iholle sopivan voiteen löytämiseen.

On myös muistettava, että silmänympärysiho on ohuempi ja herkempi kuin muu kasvojen iho, joten se vaatii myös omanlaisensa käsittelyn. Silmänympärysvoide ravitsee yön aikana ja tasoittaa silmien turvotusta. Silmänympärysvoidetta ei levitetä samoin kuin muita voiteita, vaan se taputellaan varovasti sormenpäällä (mieluiten esim. nimettömällä) silmän alapuolelle ja kulmaluulle, jottei iho veny ja veltostu. Nykyään käytännössä kaikkia silmänympärysvoiteita voi myös levittää liikkuvalle luomelle. Nyrkkisääntö on, että kun aloitat meikkauksen, niin aloita myös silmänympärysvoiteen käyttö! Mulla on käytössä tällä hetkellä Body Shopin e-vitamiinivoide, mutta olen jo päättänyt seuraavaksi testata apteekista saatavaa Louis Widmerin silmänympärysvoidetta.



HUOM! Muista aina kosteuttaa kasvojen lisäksi myös kaula!

Bonus: kuori

Jotta iho pysyy heleänä ja vastaanottaa jatkossakin ravintoaineet mahdollisimman tehokkaasti, on iho hyvä kuoria viikoittain. Tarjolla on iso liuta kasvonaamioita, joista jotkut syväpuhdistavat, toiset tehokosteuttavat ja kolmannet vielä kaupan päälle kuorivat. Kaupasta voi vaikka pyytää eri kuorintanaamioiden testereitä ja kokeilla sitten kotona, että mikä olisi juuri se oma purnukka. Itse olen näissäkin luottanut jo vuosikausia Body Shopin tuotteisiin, ja tällä hetkellä on käytössä tämä:



Toki kasvojen ihon pävittäisen hoitamisen lisäksi pidän huolta myös muun vartalon ihosta kosteuttamalla sen aina suihkun jälkeen vartalovoiteella sekä tekemällä vartalokuorinnan viikoittain.

Näettekö, ei yhtään niin vaikeaa! :)

Mitä tuotteita ja sarjoja te käytätte?

Ave

15.4.2015

Mitä on itsetunto?

Siis mitä ihmettä, blogiani luettiin eilen ennätykselliset 264 kertaa! Aivan huikeaa, iso kiitos kaikille lukijoille! :)

Jäin vielä miettimään edellisen #oikeanainen -postauksen jälkeen sitä, mitä se itsetunto oikeastaan on. Luin myös paljon muiden bloggaajien tarinoita aiheesta, ja oli hienoa tarkastella asiaa useasta eri näkökulmasta!

Minua kiusattiin kouluvuosina muutamaankin eri otteeseen. Ala-asteella huoriteltiin (kyllä, juurikin ala-asteella!), yläasteella kiusaaminen muutti muotoaan yleiseksi peräänhuuteluksi ja nälvimiseksi, luultavasti juurikin ulkonäköni takia. Tai tiedä häntä, miten niitä kiusaamisen kohteita nyt sitten valitaankaan. Joskus voi olla kyse vain huonosta tuurista.

Kasiluokalla pari ysiluokkalaista tyttöä otti minut silmätikukseen ja huutelu ja kommentit olivat jokapäiväisiä. Muistan, miten sydämeni pamppaili käytävillä, jos huomasin kyseiset tytöt vaikka vain kaukaa. Ei koskaan tiennyt, mitä sieltä saattoi tällä kertaa tulla vastaan, ja kerran he hyökkäsivät verbaalisesti kimppuun koulumatkalla. Onnekseni kiusaaminen ei koskaan muuttunut fyysiseksi, kuten käy valitettavan monen kohdalla.

Ensimmäinen ala-asteen kiusaaminen loppui lyhyeen, kun kerroin asiasta äidille ja äitini soitti sitten vuorostaan kiusaajan äidille. Langan päässä itkettiin, että "en minä ole tehnyt mitään", mutta onneksi äitini piti tiukasti puoliani. Yläasteella avain oli vain olla välittämättä kommenteista, tai sitten näpäyttämällä samalla mitalla takaisin.

Muistan elävästi erään koulupäivän seiskaluokalla, kun luokan pojat huutelivat perääni ah-silloin-niin-muodikkaasta kalastajahatustani, ja ennen kuin ehdin edes tajuta mitä tapahtui, käännyin kohti poikia, otin hatun molemmista reunoista kiinni ja mojautin ilmapusun heidän suuntaan. Pojat jäivät pöllämystyneenä katsomaan perääni ja minä kävelin pois. Jälkeenpäin tärisin adrenaliinista, mutta ai että olin ylpeä itsestäni!

Ysiluokan tytöt olivat ne hankalimmat, ja heitä pelkäsin. Kiusaamista jatkui kuukausikaupalla, mutta onneksi vuosi oli äkkiä ohi, ja kiusaajat lähtivät koulusta pois. Kai sitä sitten vain sinnitteli sen aikaa, muistikuvat niistä vuosista alkavat olla jo ehkä osittain tietoisestikin unohtuneet.

Olen kuitenkin jälkikäteen useasti ihmetellyt, että mistä olen juurikin noina kaikkein herkimpinä teinivuosina löytänyt itsestäni sen voiman, jolla olen jättänyt kiusaajien kommentit enimmäkseen huomiotta. Tarinani olisi voinut kulkea niin moneen eri suuntaan.

En ala toistamaan sitä kaikkea, mitä kirjoitin eilisessä postauksessani, mutta itsetunto nyt aika ytimekkäästi on sitä, että viihtyy omana itsenään ja tuntee oman arvonsa, eikä anna ulkopuolisten mielipiteiden vaikuttaa siihen.

Tämän päivän some-kaudella hyvä itsetunto tuntuu olevan sitä, että uskaltaa näyttäytyä julkisesti ilman meikkiä ja tukka likaisena. Enemmän rohkeutta mielestäni kuitenkin vaatii se, että uskaltaa kertoa rohkeasti tunteistaan tai sanoa mielipiteensä ja pysyä sen takana vastustuksesta huolimatta. On rohkeaa lähteä huonosta parisuhteesta tai työpaikasta, jossa ei viihdy. Vaatii yllättävän paljon selkärankaa, mikäli elämässään haluaa muutoksia, ja joskus ne muutokset vain sattuvat tulemaan väistämättä vastaan.

Kuinka sitten neuvoa sellaista, jolla se oma identiteetti ja itsetunto on vielä hakusessa? On kliseistä ja varmasti turhauttavaa toitottaa, että pitää vain uskoa itseensä.  Mutta niinhän se menee.

On helppo aloittaa pienistä asioista. Mistä pidin tänään itsessäni? Mitä kivaa tein, mikä sai minut hyvälle tuulelle? Mitkä ovat unelmani ja haaveeni? Juuri ne omat, eivät vanhempien tai kaverien. Mitkä ovat vahvuuteni ja taitoni? Hyvä keino on myös kysyä lähipiiriltä, että kuinka he minut näkevät. Rehellisesti. Useasti se mitä itse näemme peilistä eroaa täysin siitä, mitä muut meistä ajattelevat.

Tärkeintä on muistaa, ettei ole olemassa mitään muottia, johon jokaisen täytyy mahtua. Olemme kaikki yksilöitä ja siksi onkin rikkaus, että olemme erikokoisia ja -muotoisia itse kukin. Erilaisuus kunniaan! :)

Lopuksi vielä kuva bloggaajasta ilman meikkiä ja tukka likaisena.



Ave

14.4.2015

Ihan oikea nainen

Tähän mennessä moni teistä on varmasti jo lukenut Iinan alkuperäisen blogipostauksen siitä, kuinka määritellään oikea nainen. Miksi se pitää edes määritellä, ja onko sellaista ylipäätään olemassa?

Viikonlopun yli asiaa pohdittuani ja Iinan kirjoituksesta inspiroituneena halusin kantaa korteni kekoon ja kertoa oman tarinani.

Olin koko lapsuuteni ja nuoruuteni hyvin laiha, vaikka ruoka on aina maistunut vähän liiankin hyvin. Oltiinpa kuulemma kerran jopa soitettu koulusta kotiin ja kysytty, että onko lapsella kotona kaikki hyvin, kun on niin alipainoinen. Äiti vain nauroi, ja pikku-Ave santsasi kolmatta ruoka-annostaan.


Esikoulussa.
2. luokalla.
Iloinen Ave on iloinen. 5. luokka.














Laihuudesta johtuen olin myös erittäin, hmm... kehittymätön. Toiset tytöt haukkuivat laudaksi, mutta en antanut tämän häiritä, sillä minkäs minä sille olisin edes voinut. Lopulta pääsin AA-kuppimittoihin yläasteen lopulla, mutta ensimmäiset A-rintsikat ostin vasta parikymppisenä. Olen kuitenkin aina ollut erittäin tyytyväinen pieniin mutta terhakoihin rintoihini, joten vapise #tissigate!

Pituuteni tasoittui 166 cm:n kohdalle jo yläasteiässä, ja painokin jäi viimeistään lukiossa 57 kiloon, jossa se on ollut siitä lähtien. Painoindeksin mukaan olen siis normaalipainoinen. Tärkeintä ei kuitenkaan ole katsoa sokeasti lukuja, sillä laihakin voi olla "sisäisesti" lihava, ja pullukka voi olla ruipeloa terveempi. Minulla on esimerkiksi aina ollut korkea rasvaprosentti laihuudesta huolimatta.

En ole koskaan ollut liikunnallinen, joten kun 15-vuotiaana aloitin kansantanssin, oli tämä ensikosketukseni minkäänlaiseen säännölliseen liikuntaan koulun liikkatuntien ulkopuolella. Tästä innostuneena aloitin seuraavina vuosina uinnin, joogan sekä salitreenauksen. Kokeilinpa vaihtovuonna myös seinäkiipeilyä sekä salissa että oikeilla kallioilla! Olen kuitenkin aina ollut peruslaiska yksilö, joten vasta muutaman viime vuoden aikana liikunta on haukannut suuremman palan arjestani. En kuitenkaan jaksa innostua tästä vallitsevasta fitness-buumista, vaan liikun sen verran kuin se on oikeasti kivaa, ilman utopistisia tavoitteita.

Ihmisvartalo muuttuu jatkuvasti, joten olen itsekin saanut näin aikuisiällä esimerkiksi (toivottua) pyöreyttä lantiolle. Toki jotkin paikat puolestaan hyllyvät enemmän kuin olisi suotavaa, mutta en anna tämän vaikuttaa itsetuntooni. Vaikka sillöin tällöin unohdun unelmoimaan siitä päivästä, kun tämä ja tämä vartalon ongelmakohta on hoidettu kuntoon, keskeytän tietoisesti nämä harhailut, sillä miksi odottaa sitä mystistä päivää, kun voin nauttia omana itsenäni olemisesta tässä ja nyt. Onhan minulla niitä hyviäkin puolia, joten miksi keskittyisin vain niihin huonoihin! Tiedän, että olen hyvä juuri tällaisena.

Monesti naiseuden ajatellaan olevan naisellisuutta. Poikatyttönä en jaksanut teinivuosina välittää meikeistä ja muista "tyttöjen" hömpötyksistä, ja ripsaria ja puuteria aloin käyttämään päivittäin vasta yliopistossa. Nykyään voin jo sanoa olevani melko kokenut meikkaaja, mutta kyllä sitä on harjoiteltukin!

Noina vuosina olin myös tyylillisesti hieman hukassa, lievästi sanottuna. Olen varma, että koulun ns. suosituilla tytöillä riitti puheenaihetta oudosta tyylistäni, mutta onnekseni en ole koskaan juurikaan antanut painoarvoa sille, mitä muut ovat minusta mieltä. Ensimmäisen hameeni ja korkkarit ostin 17-vuotiaana Ranskassa asuessani (ehkä osittain myös muiden painostuksesta), ja siitä lähtien naisellisuuteni on kasvanut ja muokkaantunut pikkuhiljaa.

Vuonna 2004.
Badass-Ave
Kyllä, pidin kovasti army-tyylistä.














Lapsena ja teininä mulla oli pitkät hiukset, jotka kuitenkin pidin aina kiinni. Nutturalla, letillä, ponnarilla. Kunhan olivat kiinni. Pitkät hiukseni leikkasin lyhyeksi lukion jälkeen, ja monta vuotta viihdyin "poikatukkaisena". Kerran kokeilin jopa siilitukkaa! Toki myös vaihdoin väriä punapäästä blondiin ja takaisin tummanruskeaan. Nykyään olen viimeiset pari vuotta kasvattanut hiuksiani tietoisesti taas pitkäksi, sillä olen ylpeä tuuheista kiharoistani ja ikävöin teinivuosien pitkää tukkaa.

Vuonna 2007.
Pakko sanoa, että ollessani siilitukkainen nautin siitä vapauden tunteesta, kun pitkät hiukset eivät määrittäneet minua. Sain paljon oudoksuvia katseita ja kylillä luultavasti puhuttiin, että nyt se Ave tuli kaapista ulos. Oli mahtava tunne uhmata yleisiä kauneusihanteita. Minähän itse kuitenkin pysyin samana, ehkä vain muutuin aavistuksen vahvemmaksi.

Minulle naiseus on juuri tuota vahvuutta, sillä onhan se nyt uskomatonta, mihin kaikkeen nainen pystyy! Me tuomme maailmaan uutta elämää ja venymme sekä fyysisesti sekä henkisesti uskomattomiin suorituksiin. Ei ole mitään, mihin nainen ei pysty siinä missä mieskin.

Menikö liian feministiseksi?
Oikea nainen näyttää juuri siltä miltä itse haluaa, vain ja ainoastaan oman itsensä vuoksi. Valitettavasti joillekin oma vartalo ei tähän riitä, ja nykyään moni turvautuu monenmoisiin vippaskonsteihin ripsienpidennyksistä kauneusleikkauksiin. Toivon, että tuolloin ne tehdään pelkästään oman itsensä vuoksi, eikä ketään muuta kuin itseä miellyttääkseen. Terve itsetunto lähtee kuitenkin aina siitä, että osaa rakastaan itseään juuri sellaisena kuin on.

Oikea nainen viihtyy itsensä kanssa myös ilman paksua pakkelikerrosta ja kokee olevansa arvokas juuri sen näköisenä ja kokoisena, kuin on. Valitettavasti tämäkään ei pidä jokaisen naisen kohdalla paikkaansa, joten tällä täydellisyyteen pyrkivällä some-aikakaudella onkin aiempaa tärkeämpää korostaa, että hei, tavallisia haavoittuvaisia ihmisiähän me kaikki ollaan vikoinemme päivinemme!

Oikea nainen ei anna sukupuolen, iän, seksuaalisen suuntautumisen tai minkään tekijän rajoittaa, kun kyseessä on omat intohimot ja unelmat. Maailma on avoin jokaiselle, joka vain uskaltaa ottaa sen vastaan.

Oikea nainen ei jämähdä median ja yhteiskunnan asettamiin normeihin ja paineisiin ja anna sen sanella, kuinka elämää kuuluisi elää. Jokaisella on vain tämä yksi elämä, joten miksi hukata päivääkään muiden toiveisiin ja paineisiin?

Oikea nainen saattaa horjahtaa, mutta nousee taas pystyyn entistä vahvempana.

Oikea nainen nauraa kun naurattaa, ja itkee kun itkettää.

Oikea nainen on pitkä, lyhyt, leveä, kapea, sinkku, parisuhteessa, äiti, lapsi, sisko, ystävä, pitkätukkainen, lyhyttukkainen, muodokas, tasapaksu, blondi, brunette tai punapää, ja kaikkea tältä väliltä!

Olkaamme kaikki oikeita naisia!



Ave

Ps. Ota osaa Iinan haasteeseen: "Ottakaa kuva itsestänne, postatkaa se tekstin kanssa tai ilman blogiin tai somekanaviin hashtagilla #OIKEANAINEN. Näytetään medialle miltä näyttää oikea nainen, koska jokainen nainen on oikea nainen."