31.7.2015

Minimalismipeli

Eilen luin kuulkaas Tipulassa-blogista jostain niin mielenkiintoisesta asiasta, että vaikka mulla onkin jo kertynyt tässä pari postausta jonoon, kiiri tämä niiden kaikkien edelle, sillä koin että tämä on pakko jakaa nyt heti!

Kyse on minimalismipelistä. Niin siis mistä?

Noh, antakaas kun selitän.

Minimalismipeli on Facebookissa kiertänyt haaste, jossa kuukauden ajan vähennetään kodista tavaraa kunkin päivän lukumäärän mukainen määrä. Eli siis kuukauden ensimmäisenä päivänä yksi esine, toisena kaksi, kolmantena kolme ja niin edelleen, kunnes viimeisenä päivänä kierrätykseen lähtee 30 tai 31 esinettä, ja koko kuukauden aikana turhaa tavaraa on siis poistunut asunnosta jo lähes viisisataa kappaletta!

Yksinkertaista, nerokasta, mutta myös hieman pelottavaa. Mietin pitkään, että uskallanko ottaa haasteen vastaan, mutta koska minulla on työn ja testauksen alla myös eräs toinen järjestely- ja siivoustekniikka, koin näiden kahden haasteen yhteistyön olevan varmasti erittäin tehokasta. Ja olen kyllä varma siitä, että keräilijä- ja hamstraajaluonteellani olen saanut kerrytettyä nurkkiin aikamoisen määrän kaikkea ylimääräistä tavaraa, joten eiköhän tuo määrä tule helposti täyteen.

Ei vielä nappaa vai? Voit hakea inspiraatiota vaikka täältä!

Itseäni ainakin houkuttaa tuo turhasta tavarasta eroon pääseminen ja samalla ehkä hieman järkevämpi järjestys kaapeissa ja komeroissa. Joten huomenna lauantaina elokuun 1. päivä se starttaa, minimalismipeli! Otatko sinä haasteen vastaan?

Ave

Ps. Blogi pitää nyt muutaman päivän hiljaiseloa, sillä bloggaaja lähtee ralleja pakoon Helsinkiin pariksi päiväksi! Sieltä on sitten odotettavissa raporttia seuraavissa postauksissa! Tämän myötä oikein ihanaa viikonloppua kaikille! ♥

30.7.2015

Jälleennäkeminen

Tiedättekö sen tunteen, kun tapaa pitkästä aikaa vanhan ystävän ja tuntuu siltä kuin aikaa edellisestä kohtaamisesta ei olisi kulunut ollenkaan?

Näin kävi eilen, kun sain kylään ystäväni Katjan, joka on asunut jo vuosia Ranskassa, mutta joka oli nyt sattumalta lomailemassa Suomessa. Tämä mun Tommivapaa väliviikko kävi täydellisesti yhteen tyttöjen juoruiluillan kanssa, joten toki kutsuin Katjan yökylään! Eihän pelkkä kahvihetki millään edes riittäisi kuulumisten vaihtamiseen!

Tehtiin hyvää ruokaa, juotiin vähän viiniä ja herkuteltiin, sekä tietenkin puhua papatettiin yömyöhään asti kun ei millään olisi malttanut lopettaa! Välissä käytiin läpi parin vuoden kuulumiset, ilot ja surut, puolisoiden kuulumiset, vanhempien ja sisarusten kuulumiset, kissojen kuulumiset... Mitä näitä nyt on. :D Katseltiin myös valokuvia ja muisteltiin menneitä, ja pääsin pitkästä aikaa myös höpisemään meidän jenkki-road tripistä!

Olemme tavanneet fuksivuonna 2007, kun ensimmäisenä orientaatiopäivänä jokainen opintonsa tuolloin aloittanut romanisti esitteli itsensä. Jo samalla viikolla päädyimme samoihin fuksibileisiin ja varovasti lähestyimme toisiamme, "etkös sinäkin nyt alottanut lukemaan ranskaa?" Tuosta illasta alkoi bondaus, joka jatkuu tähän päivään asti.


Mitäs me fuksit.
Fuksivuonna olimme käytännössä erottamattomat, ja harvassa lienevät olleet ne opiskelijabileet, joihin emme eksyneet. Tiistaisin Blaze, torstaisin stammtisch ja perjantaisin ja lauantaisin Freetime tai mikä milloinkin (jyväskyläläiset varmasti tietävät, mistä on kyse)! Liikuimme myös sulavasti vaihtaripiireissä kuin kalat vedessä konsanaan.


Bad taste -bileet
Talvimuotia
Vappu 2008
Toisena opiskeluvuonna menimme molemmat vuodeksi vaihtoon Ranskaan, minä Toulouseen ja Katja Lyoniin. Vierailimme toistemme luona ja vietimme myös uuden vuoden Lapissa yhdessä. Katja jäi vaihdon jälkeen Ranskaan ja vaihtoi pääainetta, minä palasin Suomeen ja jatkoin omia opintojani. Tämän jälkeen näkeminen onkin ollut enää satunnaista. Edellisen kerran taisimme nähdä 2-3 vuotta sitten, ja vaikka molempien elämäntilanne onkin tässä välin monta kertaa muuttunut ja olemme aikuistuneet huomattavasti noista fuksivuoden tunnelmista, eilen tuntui siltä kuin olisimme vain jatkaneet juttua viime näkemästä.


Toulousessa
Lyonissa
2012 ja teemabileet
Luultavasti seuraavaa kohtaamista joudumme aikataulujen pakosta taas odottamaan vuoden tai pari, mutta tiedän että tuolloinkin juttumme vain jatkuu siitä, mihin se tänä aamuna Katjan lähtiessä jäi. Sitä odotellessa! 

Ave

26.7.2015

Kaikki muumit laaksossa?

Mun piti jo kirjoittaa jostain aivan ihan muusta, mutta koin sittenkin tämän aiheen ajankohtaisemmaksi ja luontevammaksi.

Kuten jo viime postauksessa mainitsin, olen tässä paraikaa viikon verran yksin kotona ja aion käyttää tämän ajan myös monella tapaa hyödyksi. Yksi näistä tavoista on kaappien järjestely ja tavaroiden läpikäyminen. Koko kuluneen viikon ajan sormeni ovat syyhynneet päästä kaappeihin ja häkkivarastoihin käsiksi, eritoten tilattuani alkuviikosta Adlibriksestä erään hyvin mielenkiintoiselta kuulostavan uutuuskirjan. Mutta tästä kirjasta tulee varmasti juttua lisää myöhemmin, kunhan pääsen teokseen enemmän paneutumaan! ;)

Joka tapauksessa eilen päätin aloittaa tuon siivousurakan, ja jostain syystä aloitin sen muumimukikokoelmastani. Syynä lienee viime aikoina paljon harrastamani Facebook-kirpparointi, sillä näissä Jyväskylän ryhmissä on viime päivinä näkynyt muki jos toinenkin myynnissä. Aloin miettimään omaa kokoelmaani ja sitä, että enpä ole muistanut päivittää sitä enää muutamaan vuoteen. Kuinkahan moni muki on jo tässä välin poistunut tuotannosta ja myynnistä?


Kokoelma koko komeudessaan.
Joten puoliksi innoissani, puoliksi kauhunsekaisin tuntein otin makuuhuoneemme kaapista tuon ison laatikon, jossa mukit olivat pakattuina kahdessa kerroksessa näteissä riveissä. Tosin viimeisimmät hankinnat oli lähinnä vain sullottu johonkin väliin niin, että kannen sai jotenkuten vielä teipattua kiinni. "Pitää hankkia näille jokin parempi säilytyslaatikko", oli ensimmäinen ajatukseni.

Raivasin lattialle tarpeeksi tilaa ja aloin varovaisesti poistamaan mukeja yksitellen pakkausmateriaaleistaan. "Ai niin, tämäkin muki! Ja tämä!" Innostukseni kasvoi muki mukilta samalla kun pakkauspaperikasa kasvoi. Päätin samalla myös hankkia paremmat kuplamuovit rakkaiden mukieni ympärille.


Talvi-kausimukit.
Oikean keräilijän tunnistaa siitä, että niitä keräilykohteita on välillä ihana vain katsella. Tutkiskella. Ihastella. Kosketella. Ja sitten laittaa ne varovasti takaisin pakkauskääreisiinsä. Hullua, mutta ah niin palkitsevaa.

Olen pienestä pitäen tykännyt keräillä asioita. Lapsena aloin keräämään käytännössä kaikkea, mitä minulla oli useampi kuin kaksi kappaletta. Kerran sain nimipäivälahjaksi Roope Ankan taskukirjan, tiedättekö sellaisen, jossa kaikista kyseisen vuoden Roope Ankkojen selkämyksistä muodostuu kokonainen kuva. Joten pakkohan se sitten oli koko loppuvuosi ostaa puuttuvat osat jotta kuvasta tulisi täydellinen! Ja edelleen kismittää, että pari alkuvuoden Roope Ankkaa oli jo poistunut myynnistä ennen kuin ehdin ne ostaa. Mikä keräilijän painajainen!


Kesä-kausimukit.
Muistan kerran jopa tehneeni listan kaikista niistä asioista joita keräilin, ja listaan tuli yli 20 kohtaa. Nuorempana suurimpia keräilyni kohteita olivat kirjepaperit, tekokukat, avaimenperät, pinssit, miniatyyri-hajuvesipullot, Spice Girls -oheistuotteet, Kinder-lelut, gogot, Pokémon-kortit... Myöhemmin mukaan tulivat kaikki kissoihin liittyvät koriste-esineet (kyllä, olin jo esiteininä miniversio hullusta kissanaisesta) sekä 1000-palan palapelit, joita tykkäsin tehdä varsinkin kesäöisin samalla kuunnellen Radio Mafiaa.

Teininä keräily muuttui pikemminkin muistojen keräilyksi, ja minulla on tähän päivään asti paha tapa säilyttää tapahtumista ja matkoista kaikki mahdollinen, pääsylipuista matkamuistoihin. Vakuuttelen aina itselleni, että vielä joku päivä teen tästä ja tästäkin matkasta scrapbook-tyylisen kokoelman valokuvia ja karttoja ja pääsylippuja ja kaikkea muuta oheiskrääsää, mutta vuodet ne vaan vierivät enkä ole vieläkään saanut yhtään muistokirjaa tehtyä. Enkä tietenkään ole heittänyt näistä mitään pois, vaan raahaan alatikasvavaa "muistokasaa" kämpästä toiseen (älkää kertoko Tommille!)


Erikois- ja juhlamukit.
Tämä kaikki tuokin minut takaisin muumimukeihin! En enää edes muista, mistä niiden keräily lähti, mutta ensimmäiset mukini ostin muistaakseni lukioiässä. Toki olen kasvanut Muumilaakson tarinat -piirrettyjen parissa, kuten on luultavasti jokainen 90-luvulla Suomessa lapsuutensa viettänyt. Sittemmin olen keräillyt nuo kaikki jaksot dvd-levyjen muodossa, ja niitä tykkäämme Tommin kanssa katsella silloin tällöin edelleen. (Tässä välissä pakko huomauttaa, että nimenomaan muumit meidät alunperin yhdistivätkin, mutta tämä tarina pitänee kertoa kokonaisuudessaan joskus toiste.)


Jo tuotannosta postuneet mukit.
Lopulta tämän pienen muumi-inventaarioni jälkeen harmikseni ja myös ilokseni oli todettava, että kokoelmani oli kuin olikin vajavainen. En tietenkään edes haaveile niistä 90-luvun muumikokoelmista, joiden huutokauppahinnat hipuvat jo sadoissa euroissa, tai tuhansien eurojen arvoisista erikoiserämukeista, vaan keskityn hieman realistisempiin kohteisiin. Olen tosiaan vahingossa unohtanut ostaa pari viimevuotista sesonkimukia ja myöskin kaikki uusimmat tulokkaat odottelevat vielä kauppojen hyllyillä ostajaansa. Harmi tämä on siksi, että varsinkin jo tuotannosta poistuneiden hinta on ehtinyt jo nousta ja tämä olisi ollut yksinkertaisesti vältettävissä, mutta innoissani olen juurikin tämän luonteeni vuoksi: onpahan taas jotain kerättävää!


Edelleen myynnissä olevat.
Voitte varmaankin jo arvata, minne suuntasin heti saatuani kokoelman kartutettua ja netistä tarkistettua puuttuvat mukini: kaupoille! Kiersin kolme eri tavarataloa ja pari nettikirppistä, ja tadaa! Tätä tekstiä kirjoittaa nyt moninkertaisesti tyytyväisempi Ave kuin se, joka eilen aamulla vasta ajatteli muumimukejaan. :)

Tiedän, että kokoelmani on edelleen vajavainen ja kerättävää riittää (ja ensin pitää odottaa seuraava palkkakin), mutta sehän se koko keräilyn idea onkin! ;)

Käy Muumilaaksoon!

Mitä te olette mieltä keräilystä? Keräilettekö itse kenties jotain? Olisi hauska kuulla kommentteja ja kokemuksia! :)

24.7.2015

Mitä minulle kuuluu?

Tänään oli viimeinen työpäiväni. Tai jos tarkkoja ollaan, niin viimeinen työpäiväni tuolla kyseisessä toimipisteessä. Fiilikset ovat nyt hieman haikeat, sillä viihdyin kyseisessä työpaikassa erittäin hyvin ja kollegat olivat mahtavia! Kiitos, toimistotytöt! :)

Jatko ei ole vielä täysin varmaa, mutta maanantaina menen erääseen toiseen toimipisteeseen keskustelemaan tulevaisuudesta ja kenties jo sopimaan perehdytyspäivämääriä. Lupaavalta vaikuttaa, joten saa nähdä! On minulla pari muutakin työhakemusta vetämässä, joten pidän toki kaikki vaihtoehdot avoimina ja tarkkailen työmahdollisuuksia päivittäin.



Maanantaita odotellessa nautin viikonlopusta ja itse asiassa pakon alla myös yksinolosta, sillä Tommi lähtee viikoksi Ukrainaan! Näemme seuraavan kerran vasta elokuussa! Oho, onpas hassu ajatus! Mihinköhän tämäkin kuukausi on ehtinyt huveta. Ehkä tämä on nyt sitten sitä työelämäarkea. Iltaisin ei oikein jaksa tai ehdi tehdä mitään, viikonloput taas vierähtävät supernopeasti ohi. Perjantaina tekee mieli laulaa hoosiannaa, kun taas maanantai on päivistä ehdottomasti se kamalin. Tässähän alkaa jo ihan muistuttaa Karvista. :D



Ensi viikon voin vielä oletettavasti ottaa iisimmin, käydä pitkästä aikaa yliopistolla salilla ja lounaalla, sekä tietenkin nähdä kavereita! Tuntuu, että töiden alkamisen myötä myös sosiaalinen elämä on karissut lähes olemattomiin, ja päivittäiset lounaat ystävien seurassa ovat muisto vain. Syyskuun lopussa loppuu myös oikeuteni opiskelijahintaiseen ruokailuun, joten siitä pitää ottaa kaikki ilo irti vielä kun voin!

Joten tämän pienen "loman" ajan aionkin nautiskella, ottaa rennosti, nähdä ystäviä, katsoa leffoja, lukea kirjoja, värittää värityskirjaani, urheilla ja hemmotella itseäni! Niin, ja lähdenhän minä viikon päästä käymään Helsingissäkin Kallio block partyssa sekä juuriavatussa Helsingin kissakahvilassa!



Tänään keskityn viettämään tuon rakkaan avopuolisoni kanssa laatuaikaa ennen kuin hän lähtee yöllä kohti Itä-Eurooppaa. Olemme varanneet pöydän yhteen Jyväskylän kuuluisimmista ja vanhimmista ravintoloista, Kissanviiksiin, jota ystäväni Hanski suositteli alkuviikosta ollessamme tyttöjen kesken kaupungilla. Huhujen mukaan ravintolan sisustus on nimensä veroinen, joten sisäinen hullu kissanaiseni varmasti hihkuu innostuksesta! Taidankin tällä kertaa jättää kameran kotiin ja vain nauttia illasta. :)

Tämän myötä oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Ave

Ps. Kuvituksena toimivat tällä kertaa viikko sitten valmistujaislahjaksi saamani kauniit liljat. 

22.7.2015

Valmistujaispäivän menu

Kuten jo edellisessä valmistujaispostauksessa lupailin, tässä tulevat nuo valmistujaisjuhlieni herkulliset ruokaohjeet! Niiden perään onkin jo ehditty kysellä! :D



Lohi-parsakaalipiirakka


Pohja:

3 dl vehnäjauhoja
125 g voita tai margariinia
2-3 rkl vettä

Täyte:

150 g kylmäsavulohta
150 g parsakaalia
puolikas purjosipuli
öljyä paistamiseen
2 kananmunaa
2 dl ruokakermaa
suolaa, pippuria, tilliä
50-100 g juustoraastetta

1. Nypi voi/margariini ja jauhot kulhossa. Lisää vettä tarpeen mukaan. Laita viileään lepäämään 30-60 min.

2. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan. Tee pohjaan kunnon reunat ja pistele pohja haarukalla. Paista 250 asteessa n. 10 min.

3. Pilko purjosipuli ja kuullota sitä hetki pannulla. Voit halutessasi kuullottaa myös parsakaaleja hetken sipulien seassa. Sekoita kananmunat, kerma ja mausteet. Lado lohipalat, purjosuikaleet sekä parsakaali esipaistetun piirakan pohjalle. Kaada munakermaseos päälle. Lisää pinnalle juustoraastetta ja paista uunin alatasossa 225 asteessa n. 20 min.


Tämä on mukailtu versio ystävältäni Emmalta vuosia sitten saamastani feta-tomaattipiirakan ohjeesta, jossa täytteinä ovat yksinkertaisesti fetakuutiot, halkaistut kirsikkatomaatit ja silputtu basilika. Pienessä reseptikirjassani tämä kulkee tästä syystä edelleen nimellä "Emman piirakka".

Feta-couscoussalaatti


5 dl vettä
5 dl couscousia
1 kasvisliemikuutio
oliiviöljyä
1 rasia (250 g) kirsikkatomaatteja
1 kurkku
1 rasia (200-250 g) fetakuutioita
1-2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
½-1 ruukku basilikaa


1. Kiehauta vesi ja liuota siihen kasvisliemikuutio. Nosta kattila hellalta, lisää couscous ja anna suurimoiden hautua kannen alla n. 5 min.

2. Halkaise kirsikkatomaatit, kuutioi kurkku. Lorauta hieman oliiviöljyä couscousin sekaan ja sekoita suurimot irtonaisiksi haarukalla.

3. Pilko tarvittaessa aurinkokuivatut tomaatit pienemmiksi paloiksi ja silppua basilika. Sekoita lopulta kaikki ainekset yhteen.


Vinkki: salaatin voi tehdä jo vaikka edeltävänä päivänä valmiiksi jääkaappiin, mutta lisää aurinkokuivatut tomaatit vasta juuri ennen tarjoilua. Muuten niiden maku voi muuttua kitkeräksi.


Mansikkajuustokakku


Pohja:

180 g digestive-keksejä
80 g voita

Täyte:

250 g mansikoita
7 liivatelehteä
1 dl sokeria
2 dl vispikermaa
2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
250 g mascarponejuustoa
250 g maitorahkaa
3 rkl mansikkamehua



1. Murusta keksit ja lisää joukkoon sulatettu voi. Painele seos irtopohjavuoan pohjalle ja laita jääkaappiin. Laita liivatelehdet kylmään veteen.

2. Vatkaa erillisissä astioissa kerma vaahdoksi, vaniljakastike vaahdoksi ja sekoita keskenään mascarpone-tuorejuusto sekä maitorahka. Lisää kermavaahdon joukkoon sokeria maun mukaan.



3. Muussaa mansikat sauvasekoittimella ja lisää seos rahkan ja mascarponen joukkoon. Lisää joukkoon kermavaahto ja vaniljakastikevaahto.



4. Kuumenna mansikkamehu ja liota siihen liivatelehdet. Lisää hieman jäähtynyt seos ohuen nauhana muiden ainesten joukkoon koko ajan sekoittaen. Kaada seos vuokaan pohjan päälle ja jätä hyytymään jääkaappiin 6-8 tunniksi. Koristele lopuksi mansikoilla.



Tämä ohje on alunperin bongattu täältä, mutta määriä on hieman mukailtu oman maun (ja kauppojen omien pakkauskokojen) mukaan. Jatkossa taidan laittaa mansikoita täytteeseen tuplamäärän tuomaan lisää makeutta kakkuun, mutta mikäli et tätä lisämakeutta itse kaipaa, on tämä ohje tällaisenaan täydellinen!


Tein juhliin vielä ex tempore -vihersalaatin tuon couscoussalaatin ja piirakan rinnalle, johon sekoitin yksinkertaisesti kirsikkatomaatteja, kurkkua, fetaa, kurpitsansiemeniä, kaupan valmista salaattisekoitusta sekä kastikkeeksi käytin basilicoa. Yksinkertaista, mutta maukasta!



Nam nam, kyllä meinaa taas nousta vesi kielelle näitä kuvia katsellessa. :D

Bon appétit!

19.7.2015

Valmistujaiset

Eilen kutsuin ihanat naiset Jyväskylästä ja vähän kauempaakin kylään juhlimaan koulutieni päättymistä. Tarjolla oli emännän puolesta suolaista ja makeaa purtavaa, viihdykkeenä toistemme ihanat seurat sekä iltojemme klassikko, Alias! Tässä kuvien muodossa hieman tunnelmia eiliseltä!










Olen tottunut pitämään silloin tällöin isoja bileitä, mutta nyt halusin nimenomaan juhlistaa hillitysti pienellä seurueella. Näin jäi aikaa istua rauhassa ja vaihdella kuulumiset, sillä kaveriporukkamme on pikkuhiljaa ajautunut eri kaupunkeihin ja eri elämäntilanteisiin, eikä yhteistä aikaa ole enää helppo löytää.







Jotain juhlien kulusta kertoo myös se, etten enää loppuillasta muistanut ollenkaan napsia kuvia, vaan sen sijaan keskityin nauttimaan ihanien naisten seurasta! :) Tie vei lopuksi keskustaan ja tanssilattialle, jossa tuli viihdyttyä pikkutunneille asti!

Tuo aivan upea mekkoni on muuten löydetty Facebook-kirppisryhmän kautta! Alunperin se näkyy kuuluneen H&M-juhlamallistoon, mutta lienee jo muutaman vuoden takaa. Voitte vain kuvitella, kuinka helmani heiluivat tanssilattialla. ;)

Herkut varmasti nostattivat sinullekin veden kielelle, mutta malta vielä hetki, kirjoitan ruokaohjeet sitten seuraavassa postauksessa! Nyt haluan vain ottaa rennosti ja nauttia sunnuntaista. :) Huomenna starttaakin sitten viimeinen työviikko, ainakin toistaiseksi. Mitähän jännää sitä tulevaisuus mahtaakaan tuoda tullessaan!

Kiitos vielä kerran ihanasta illasta, rakkaat! ♥

16.7.2015

Minestronekeitto

Ennen kuin siirrymme ruokaohjeisiin, tämä herkullinen keitto kaipaa ensin arvoisensa alustuksen.

Olen alunperin tutustunut tähän reseptiin yläasteen ensimmäisillä kotitaloustunneilla, tarkemmin sanottuna 7. luokalla. Siis jo yli kymmenen vuotta sitten! Jo tuolloin ihmettelin, että miten joku keitto voikin olla näin taivaallisen hyvää! Mausteinen, italialainen keitto oli jotain aivan uutta verrattuna siihen, mitä kotona yleensä syötiin. Se oli rakkautta ensimaistilla!

Tein tätä keittoa nohevana tyttönä tietenkin heti kotona ison kattilallisen, sillä halusin muidenkin ihastuvan tähän upeaan makuelämykseen. Kotona kuitenkin ihmettelin, kun keitto ei mielestäni ollutkaan aivan niin punaista, mitä koulun keittiössä saimme aikaiseksi. Tai niin ainakin luulin. Joten päätin fiksuna tyttönä tuplata — ei, triplata mausteiden määrät, ja kun vihdoin istuimme koko perheen voimin nälkäisinä pöydän ja tämän ison kattilallisen ääreen, oli maku jotain aivan käsittämätöntä. Silmät vuotivat ja jokaista yskitti, eikä sopan tulisuus tuntunut yhtään laantuvan, vaikka kuinka kaadoimme lientä pois ja lisäsimme vettä tilalle. Ainoa, joka tuolloin urheana söi lautasellisen loppuun oli isäni, ja parin päivän yrityksen jälkeen poishan se kattilallinen sitten piti lopulta heittää. Sain palautteena armolliset yksi ja puoli tähteä kolmesta kotitalousvihkooni.

Uskollinen ensimmäinen kotitalousvihkoni.
Tämä hurmaava ruokailukokemus elää edelleen perheessämme ja kaikki muistavat sen kerran, "kun Ave teki minestronekeittoa". En kuitenkaan lannistunut, vaan kun muutin omilleni, sai tämä keitto vakiopaikan ruokalistassani kalasopan ja tonnikalapastan seurassa (ah, nuo ensimmäiset opiskeluvuodet!). Tein sitä suurin piirtein kerran kuussa, ehkä jopa useamminkin. Vuosien aikana keitosta tuli eräänlainen bravuurini, ja onpa myös perheeni antanut sittemmin keitolle uuden mahdollisuuden. Tällä kertaa sain kehuja!

Vuosien varrella vihko on ottanut osumaa.
Nyt en ollut jostain syystä tehnyt tätä simppeliä kotiruokaa pitkään aikaan, olin oikeastaan jo unohtanut koko keiton olemassaolon, kunnes se muutama päivä sitten juolahti jostain mieleeni. Ai niin, se ihana keitto! Joten totta kai tulin tänään töistä kaupan kautta kotiin, ja laitoin saman tien kattilan hellalle!

Alkuvuosina tein keitosta yksinkertaistetun version: perunaa, porkkanaa, pastaa ja kinkkua. Käytin myös herkullisten valkosipulinkynsien sijaan tylsästi valkosipulijauhetta. Tällä samalla ohjeella olen tehnyt mukaillen myös muitakin keittoja (kyllä, lisään pastaa myös kalakeittoon). Sittemmin olen alkanut lisäämään ruoka-aineita alkuperäisen reseptin mukaan, tosin selleriä tai palsternakkaa en kyllä edelleenkään käytä. Mutta ehkä jatkossa kokeilen niitäkin! 

Tuo alkuperäinen resepti, joka edelleen komeilee 7.-luokan kotitalousvihkossani keittiössä, on tehty ainoastaan kahdelle hengelle, joten oletan meidän jo kotsantunnilla tuplanneen ohje riittämään neljän hengen pienryhmälle. Itse teen siis alkuperäisestä ohjeesta aina nelinkertaisen annoksen, koska silloin näppärästi käytän kokonaisen saunapalvikinkkupaketin (300 g), ja ruokaa riittää isompaankin nälkään. Joten tässä tuo ruokaohje siis noin 8 hengelle:

Minestronekeitto


12 dl vettä
2 kasvisliemikuutiota
2-3 porkkanaa
1 palsternakka
1 juuriselleri
4-5 perunaa
2 dl makaroneja (itse suosin tricolori-kierrepastaa)
puolikas purjosipuli
pieni kukkakaali
300 g saunapalvikinkkua
4 valkosipulinkynttä
1 tl paprikajauhetta
3-4 maustemittaa cayennepippuria
2 tl oreganoa


1. Pese, kuori ja paloittele juurekset.

2. Kiehauta vesi. Lisää kasvisliemikuutio ja paloitellut juurekset. Keitä noin 5 minuuttia.


3. Pese, kuori ja lohko perunat. Lisää ne sekä makaronit keittoon. Keitä noin 5 minuuttia.

4. Kuutioi kinkku. Huuhtele ja paloittele vihannekset. Muista huuhdella purjo hyvin! Lisää vihannekset ja kinkkukuutiot keittoon.


5. Lisää mausteet ja jatka keittämistä noin 10 minuuttia.

6. Tarkista kypsyys ja maku.


Pari huomiota vielä keitosta, ennen kuin ryntäät tämän tekstin innoittamana ruokakauppaan. Itse kun en tosiaan käytä keittoon yleensä palsternakkaa tai selleriä, olen korvannut tämän hieman isommilla määrillä porkkanaa, kukkakaalia ja perunaa. Määristä en osaa sanoa sen koommin, kuin että oman maun mukaan. Tiedän, erittäin turhauttava neuvo.

Toinen tärkeä huomio: jos et pidä tulisesta ja mausteisesta ruoasta, kannattaa aloittaa hieman varovaisemmin tuon cayennepippurin kanssa. Sitä saa helpommin lisättyä, kuin otettua pois!

Kolmanneksi, itse korvaan normimakaronit tosiaan värikkäällä kierrepastalla, sillä se tuo kivan lisän keittoon. Tästä saa myös erittäin hyvän kasviskeiton jättämällä yksinkertaisesti kinkun pois, ja täydentämällä keittoa esim. lantulla. Lisää tuolloin lanttu keittoon samaan aikaan muiden juuresten kanssa.


Nyt on pakko mennä hakemaan santsilautasellinen!

Buon appetito!

Ave


Edit: Nyt kun aloin googlettelemaan muita minestronekeitto-ohjeita huomasin, että niitä lienee yhtä monta kuin on tekijöitäkin. Joten tämä olkoon siis minun versioni! :)

13.7.2015

Purnauskis!

Kuten ehkä blogin puolella onkin jo tullut ilmi, olen erittäin vahvasti kissaihminen. Niin sanotusti crazy cat lady. Onneksi en ole tämän pakkomielteeni kanssa yksin, sillä hyvä ystäväni Maarit jakaa kanssani tämän kissahulluuden! Joten kun kuulimme viime syksynä Tampereen uudesta kissakahvilasta, oli vain ajan kysymys, milloin lähtisimme käymään tuolla jokaisen kissanystävän lempparikahvilassa.

Vihdoin ekskursiopäiväksi valikoitui viime lauantai, ja aamulla hyppäsimme Onnibussin kyytiin täältä Jyväskylästä. Maarit tosin oli tullut jo edeltävänä iltana Kuopiosta tänne meille. Olimme varanneet kahvilaan etukäteen istumapaikat, sillä varsinkin näin sesonkiaikaan voi muuten joutua odottelemaan, emmekä halunneet ottaa tätä riskiä.


Matkan varrella näkyi mainoksia ja vesipisaroita.
Tässä vaiheessa muuten pitää huomauttaa, että Tampereella Onnibussin pysäkki ei todellakaan ole keskustassa, vaan pysäkit sijaitsevat joko Kalevassa tai Hervannassa. Lähempänä oleva Kalevan pysäkkikin sijaitsee n. 3,5 kilometrin päässä keskustasta, joten pitkän päivän päätteeksi illalla palatessamme bussipysäkille kirosimme yhteen ääneen sitä, että halusimme säästää euron valitessamme bussin VR:n tarjouslippujen sijaan... Noh, olemmepa sitten ainakin ensi kerralla viisaampia!

Perillä Tampereella olimme puoli yhden maissa, ja kahvilaan kävelimme parin pysähdyksen kera kolmisen varttia. Paikka oli jo saapuessamme miltei täynnä, mutta toki saimme varaamamme istumapaikat. Sisäänpääsymaksu on 5 €, ja tällä kustannetaan kissojen ylläpitoa, joten kyseisen summan maksoi kyllä ihan mielellään.


Mites tuo mun teemapukeutuminen?
Itse paikka oli tietenkin teeman mukainen. Seinillä komeilivat kissataulut ja katonrajassa risteilivät kissojen kulkureitit. Lattialla puolestaan oli kissoille kiipeilytelineitä, lepopaikkoja sekä siellä täällä ruokakuppeja ja leluja.










Kissoja kahvilassa on tällä hetkellä kuusi. Jokainen kissa on totutettu etukäteen toisiin kissoihin sekä myös lapsiin, sillä useista maailman kissakahviloista poiketen tänne saavat tulla myös nuoremmat vierailijat. Me tosin hieman epäilimme tämän järkevyyttä, sillä huomasimme monen kissan väsyvän jatkuvasti perässä seuraaviin lapsiin, ja todistimmepa senkin, että lattialla rauhassa loikoillut kissa sähähti ja raapaisi mahasta rapsuttamaan tullutta pikkulasta.


Hurmaava Viiru-neiti.
Nurri näki jotain kiinnostavaa.
Evo on kahvilan chillein kissa.
Väsymys ei katso aikaa eikä paikkaa. Piki nokosilla.
Micu viihtyi tuolini alla.
Päätimme molemmat testata ruokalistalta päivän kakkua, joka tuona päivänä oli aivan herrrkullisen suussasulavaa aprikoosijuustokakkua. Kyytiläiseksi otettiin kisucappuchino, kuinkas muutekaan! ;) Omistajan mukaan kustakin kupista tunnistaa tekijänsä, sillä jokaisella kahvintekijällä on oma tyylinsä tehä tuo vaahtokissa.



Eipä sitä kyllä kauaa malttanut istua aloillaan, kun kissat pyörivät vieressä ja köllähtivät välillä nokosille tuolini alle ja milloin minnekin. Täällähän ihmiset ovat vieraana kissojen kodissa, joten näiden pienten karvapallojen tekemisiä oli hauska seurailla.



Kissojen herkkuhetki.








Kalojenmetsästys.

Meidän tuomiomme: aivan hurmaava kahvila, erittäin mukava ja asiansa osaava henkilökunta sekä herrrrkulliset murkinat, mutta paikka voisi olla vaikkapa K-10, jotta ne ihan pienimmät lapset eivät stressaisi kissoja niin paljon. Joka tapauksessa ehdottomasti suosittelen, sillä tämän persoonallisemmaksi ei kahvilavisiitti käy!

Kissakahvila Purnauskis
Aaltosenkatu 31-33, Tampere
http://purnauskis.fi/

Suuntasimme seuraavaksi kohti keskustaa, sillä paluubussimme takaisin Jyväskylään lähti vasta illalla. Kävimme syömässä ja pyörimme kaupoissa sekä tietenkin ihastelimme samalla kaunista Tamperetta. Torilla sattui olemaan samaan aikaan myös kansainväliset suurmarkkinat, mutta sade yllätti hullut kissanaiset, joten emme noilla markkinoilla kauaa viihtyneet, vaan suuntasimme pikkuhiljaa takaisin kohti Kalevaa.







Että sellainen päiväreissu se! :) Kyllä piristää muuten kummasti vaihtaa maisemaa vaikka vain yhdeksi päiväksi! Kaiken lisäksi Tampere on yksi lempikaupungeistani Suomessa ja siellä on aina ilo käydä.

Oletteko te käyneet jossain päin maailmaa kissakahviloissa? Olisi hauska kuulla kokemuksia esim. Tallinnan kahvilasta! Helsingin kissakahvila puolestaan avataan 15.7., eli ylihuomenna! Sinne aiomme mennä tutustumaan heti elokuun alussa Kallio block partyn yhteydessä. :)

Kurrrnau, kuten Iines sanoisi!

Ave